Oi Huber.

Noh, se viikonloppu tuntui menevän alamäkeä ja lujaa. Koska PiparPeppar on ruoka- eikä tilitysblogi, tiivistän jutun juuren näin: Lopulta löysin itseni tekemästä joululahjaostoksia viime tingassa Tampereelta. Suuri kiittäminen on rakasta paikallisytävääni, joka vinkkasi minut suoraan Aleksis Kiven kadulle, Keskus- ja Laukontorin väliselle osuudelle. Tampereella lyhyen ajan asuessani kadunpätkällä oli muistaakseni noin suurin piirtein yksi kebabmesta, mutta tänä päivänä sinne ovat tiensä löytäneet lukuisat sisutus- ja vaateliikkeet sekä Ravinteli Huber. Oi, Huber.

Tehtyäni jouluostokset yllättävänkin nopeasti tajusin nälän kurnivan vatsassa. Edessäni oli Ravinteli Huber, ja astelin ovesta sisään.
Sisälle päästyäni minut otti hoiviinsa mielettömän palveluasenteen omaava henkilökunta. Kun kädessäni oli lasi kuplivaa ja lupaavan näköinen lista, olin jo stressin tavoittamattomissa.

Huberin lista koostuu lihasta, mutta seurueen kasvisruokailijan takia käyntiä ei kannata jättää väliin - lista joustaa vegellekin.

Lihasta on käytetty niin niitä parempia kuin vähän vieraampiakin osia. Valitsin tarjoilijan suosituksesta itselleni maistelulautasen, jolta löytyi hyvin marmoroituneen ulkofileen lisäksi naudan sydäntä, häntää, kylkeä sekä possun kylkeä. Kylkeen lasi tarjoilijan suosittamaa punaviiniä sekä (tottakai!) piparjuurivoita ja tomaattisalaattia. Valinta lautasen parhaasta palasta jää possun kyljen ja härän hännän välille. Muutkin makupalat veivät kielen mennessään.

Lopputulos: sain ostokset suoritettua ennätysajassa, ja vatsani täyteen. Bonuksena sain hitsin hyvän mielen Huberin henkilökunnan ansiosta.
Ja mitä tulee siihen, että erinäiset omituiset ruhonosat pelottavat? Unohda ajatuksesi ja keskity makuun. Se on paitsi maukasta, myös ekologisempaa lihan syöntiä. Ei sitä joka päivä tarvitse lihaa syödä. Ravinteli Huberissa tosin kannattaa.

Viileintä hottia

Nopeasti hyvää? Syysflunssan karkoittaja tai kuuman kesäpäivän viilentäjä?
Vastaus on thaisalaatti.

Sekoita kulhossa:
ituja (esim. Silmusalaatin Rouskuvan Rapea),
kirsikkatomaatteja/kurkkua
puoli puskaa korianteria
kevätsipulia suikaleina
puolikas punainen chili ohuina suikaleina (maun mukaan enemmän/vähemmän/siemenillätaiilman)
kourallinen maapähkinöitä

Sekoita toisessa kulhossa kastike:
limen mehu
pari ruokalusikallista kalakastiketta (tuotetta tuntemattomille: kyllä, se haisee kamalalle, mutta tekee ruoasta upeaa)
pari teelusikallista palmu/fariinisokeria.
Ravista voimakkaasti ja kaada salaatin joukkoon.

Valmis.

Täydellinen lisuke paistetulle kanalle/kalalle/lihalle. Tai ihan vain sellaisenaan.
Tällä kertaa meillä kylkeen tehtiin vähän Aasian maita sekoittaen teriyakimaustettua kanaa.
Kaikki meni.

Tartar - raakaruokaa

Olkoonkin otsikon väite raakaruoasta vähän sinne päin, on tämän postauksen aihe raaka liha - tartar lisukkeineen. Syntymäpäivääni vietettiin toiveideni mukaisin herkuin, ja niinpä kävimme lounaalla syömässä sushit, ja iltaruoaksi nautimme mieheni toimesta tekemät tartarit. Itse osallistuin kokkaukseen ihan sen verran, että erottelin keltuaiset "pihvin" päällisiksi. Rankkaa hommaa!



Tartarin leikkuuseen löytyy netistä hyvät ohjeet. Tärkeimpänä muistilistalla ovat kuitenkin lihan laatu, tuoreus ja terävä veitsi. Lisukkeeksi silppusimme pikkumaustekurkkuja, punasipulia ja kapriksia. Kastike koostui dijonin sinapista ja dijonin sinapista (puolet sitä tavallista ja puolet rakeisempaa versiota). Jos lihan laatu on tärkeää, on yhtä tärkeää käyttää mahdollisimman tuoreita luomumunia. Pehmeän tartarin kylkeen (tai sen alle) paahdoimme vielä grillissä leipää rapeiksi viipaleiksi. Kylkeen viipale sitruunaa.

Ja siinä se. Kaikki sekaisin ja tartaria leivän päälle ja edelleen suuhun.



Jälkkäriksi tein jo viime kerralla mainitsemaani mansikkadaimtorttua. Pohjaa varten 150g voita ja 300g digestivekeksejä. Voi sulaksi, keksit muruiksi ja sekaisin. Painele vuokaan. Kondensoidusta maidosta keitetty kinuski siihen päälle. Pari desiä kermaa vaahdoksi, sekaan 1,5 Daim-pakettia rouhittuna. Päälle mansikoita. Valmis. Ainut aikaa vievä osa jälkkäriä oli kondensoidun maidon kolmen tunnin keittäminen, mutta sekään ei kovasti vahtimista vaadi. Lisäksi senkin saa valmiiksi keitettynä tölkissä, jos oikein laiskottaa. Ohjeesta saa yhden ison tortun tai neljä annosta, joista yksi tässä:

Katkoja katkoja - pari silakkaa ja taas katkoja. Göteborg.

Menet minne menet, kannattaa aina syödä sitä, mitä kaupunki parhaimmillaan tarjoaa.
Göteborgissa valintani osuu aina, aina ja aina meren antimiin, ja erityisesti rapuleipiin. Tai ylipäätään katkarapuihin. Tuoreisiin, kermaisen meren makuisiin ihaniin pikku herkkuihin. Niin tälläkin kertaa.

Reissun upein ateria löytyi tällä kertaa rakkaan ystävän keittiöstä. Ilta hyvässä seurassa koostui mäti-rapu-lohi -voikkarista, cayennepippurin tulistamasta kalakeitosta ja daim- manoffeetortusta. Nämä reseptit saatte heti, kun saan ne itse käsiini!

Paikallisen ystäväni mukaan kaupungin parhaat rapuleivät löytyivät Gothia-tornien Heaven 23 -ravintolasta. King Size Deluxe -rapuleipä oli nimensä veroisesti iso ja ylellinen. Aterian löytääkseen pitää ajaa maisemahissillä 23:een kerrokseen. Kannatti, vaikka vähän vatsanpohjasta nappasikin. Ja jos leipä lisukkeineen on liian iso, keskity aina jaksamaan ainakin ravut.

Ihan pelkkiä katkoja en sentään syönyt. Vallgatanin ja Magasinsgatanin maastosta löytyvän Artilleriet-korttelin ruokarekoista löytyi maistuvia hodareita ja superhyvistä silakkapihveistä, kermaviilistä ja sipulista koottu näkkäri.

Matkamme jatkui Göteborgista Tukholmaan. Sieltä löydetyistä uusista mansikkapaikoista lisää ensi kerralla! Tänään lopetan ajatukseen Magasinsgatanilta - tekstin voisi raapustaa kotikeittiöömme.

Ruoan ytimessä: harva asia saa ihmisen suun hymyämään niin kuin Muru.

... tai raaka tartarliha ja piparjuuri.
Kuten blogini nimikin antaa ymmärtää, on piparjuuri suosikkimakuni.
Ilta Murussa tarjosi muitakin lempimakuja ja niiden yhdistelmiä: raparperi&lakritsi, kala&voi. Sanoinko vielä, että piparjuuri ja liha?

Päivän menu avattiin tartar-annoksella, jossa piparjuurikreemin lisäksi oli pikkelöityjä sipuleja, sieniä ja kukkakaalia. Tartar oli jätetty puhtaan makuiseksi ilman turhia mausteita. Mieto piparjuuri ja pikkelöinti korostivat lihan makua juuri oikealla tavalla. Annoksen kylkeen tarjottiin slovenialaista pinot noiria.

Pääruoan taimen sai seurakseen parsaa, gnoccheja, herneitä ja beurre blanc -voikastikkeen sekä ihanan pehmeän mineraalisen Sancerren valkoisen. En ole ennen ollut valkoisen parsan ylin ystävä, ja nyt ymmärsin miksi: olen saanut sen aina ennen ylikypsäksi tarjoiltuna.

Kirsikkahillokkeella höystettyjen juustojen jälkeen nautimme vielä jälkkäriksi blondien (eli ihanan karamelliseksi paahtuneen valkosuklaabrownien) raparperin, lakritsijäätelön ja lakritsitahnan kera.

Voi Muru. Oon sun muru.

Nyhdä siitä.

Suussa sulavan pehmeäksi kypsytetty liha nyhdettynä mehevän leivän välissä lisukkeineen on hyvää. Hy-vää. Tämän päivän lounaani löytyi Hernesaarenrannasta, Birgitan aurinkoiselta terassilta. Villisikaburgerin välissä nyhtölihaa, salsaa, muita oheisia ja sivussa coleslaw. Meri kimmelsi auringossa, ja allekirjoittanut nautti auringosta terassilla herkkuburgeri edessään.

Nyhtölihalla täytettyjä leipiä tarjoaa myös kolmeen eri helsinkiläiskortteliin pesiytynyt Street Gastro. Turkulaisena löysin nämä herkkuleivät viime kesänä Porista jazzaikaan. Helsingissä ei onneksi tarvita jazzeja näiden herkkujen saamiseen. Oma suosikkini on kanaversio chiliöljyllä höystettynä, mutta eipä muitakaan vaihtoehtoja kamaliksi voi väittää! Jos et halua leipää, saa samat maut tilattua salaatteina. Piipahda Vaasankadulla, Albertinkadulla tai IsoRoballa.

Currywurst - rakkauden tähden

Tapasin seitsemän vuotta sitten miehen, joka työreissuillaan Saksassa söi currywurstia. Kuluneiden seitsemän vuoden aikana olen kuullut currywurstista tasaisin väliajoin ja käynyt itsekin Saksassa useampaan otteeseen. Olen mennyt naimisiin tuon miehen kanssa, mutta siitä huolimatta en ole maistanut tätä mieheni herkkumättöä.

Helsingin kotimme lähikortteleista löytyy saksalainen ravintola Zinnkeller, ja tottahan ravintolan listalta löytyi myös klassikko currywurst. Tuumasta toimeen, ja currywurst mit pommes und majo pöytään! Tulos: kerrassaan mausteinen, ihanan rasvainen, mutta maukas setti! Ranskalaisia, kunnon saksalaista makkaranpätkää mausteisen kastikkeen ja currypulverin peitossa. Nokare majoa. Makkispekkisten aatelia.

Ruokaa komerosta, jes!

Joskus universumi antaa vastauksia arkisiin ongelmiin ihan sekunneissa. Kävellessäni väsyneenä kohti kotia mietin, mitä jaksaisin laittaa ruoaksi, tai jaksaisinko edes. Ainakaan ei yhtään huvittanut lähteä kaupan hyllyjen väliin ihmettelemään, mitä jaksaisi laittaa. Lasipalatsin ja Kampin välissä törmäsin - miltei kirjaimellisesti - Komeroon.

Komero Pop Up on ilmestynyt Lasipalatsin kylkeen ja on avoinna vielä tämän viikon. Kesällä sen on tarkoitus avata ovet jossain Helsingissä. Allekirjoittanut toivottaisi tervetulleeksi Turkuunkin! Komerosta saat mukaasi kahdelle hengelle suunniteltuja ateriakokonaisuuksia. Pussi sisältää kaikki tarvitsemasi raaka-aineet ja ohjeet. Konseptin kasvoina toimii Henri Alén, mikä herätti ainakin allekirjoittaneen luottamuksen.
Viidestä vaihtoehdosta mukaani irtosivat possuwokki (4,99€) ja savukirjolohipasta (7,99€). Ateriat vaihtuvat vajaan viikon välein, vaihtelu virkistää.

Positiivista:
Raaka-aineet olivat hyviä: porkkanakin maistui todella makealta.
Ruoka oli hyvää myös valmistuttuaan.
Ruoka valmistui ohjeella hetkessä, mannaa väsyneiden aivojen kanssa toimivalle.
Ohjeet olivat selkeät ja helpot.
Kaupassa käynnin aika säästyi.
Pusseja voi ostaa etukäteenkin, viimeinen käyttöpäivä ei jäänyt ostopäivään.

Parannettavaa:
Väliaikaiskotimme veitset olivat liian tylsiä, joten sipulin leikkuu itketti.
Mutta sepäs ei olekaan Komeron vika!

Jes, mikä konsepti! Tervetuloa myös Turkuun!
Lue lisää osoitteesta www.komerofood.fi, Twitteristä, Facebookista ja Instagramista.

Sasso - äitienpäivän illallinen

Perjantain Fishmarketin kalaisista tunnelmista siirryimme sunnuntaina kerrosta ylemmäs Sasson pohjoisitalialaiseen maailmaan. Ensimmäinen äitienpäiväni äitinä, lasillinen vaaleanpunaista kuohuvaa oli paikallaan!

Asiantunteva palvelu, upea ympäristö ja herkullinen ruoka.
Itse hyppäsin altaan syvään päähän, ja maistoin ensimmäistä kertaa kateenkorvaa. En ole sisäelinten suurin ystävä, mutta upean hernerisoton kera friteerattu kateenkorva oli positiivinen yllätys. Mieheni lautaselta löytyi pääruoaksi vasikan kyljystä salaatin kera ja äitini herkutteli ravunpyrstöillä, sitruunalla ja kahvilla (kyllä, kahvilla) maustetulla pastalla. Jälkkäriksi vedettiin semifreddoa ja tiramisua, joista jälkimmäinen kuvassa tärähtäneenä.

Näin loppuun jotain ihan muuta kuin ruokaa - lamppuja. Sasson lamput tekivät vaikutuksen. Tässä pieni yksityiskohta aulasta näin palanpainikkeeksi. Muitakin valaisevia ihanuuksia pöytien yltä ja tiskien päältä.

Fishmarket - fiinimpi kalatori

Perjantai-illan osoite oli Fishmarket Espan pohjoispuolella. Alunperin kohde valittiin ostereiden takia, mutta illallisen jälkeen totesimme, ettei ostereita tullutkaan syötyä. Semmoista sattui, kun listalta löytyi mukavasti muuta hyvää ja kalaisaa (tai pikemminkin 'äyriäisää')!

Alkuruoaksi tilasin kauden California-listalta (voimassa 18.6. asti) pehmeän höyrytetyn 'sämpylän', joka oli täytetty avokadolla, rapumössöllä ja runsaalla määrällä ruohosipulia. Steambun tarjoiltiin hauskasti bambuhöyryttimessä. Puolisoni lautaselta löytyi kalatacoja. Maku oli niissä kohdallaan, mutta rapsuva taco tuotti pienen pettymyksen. Fish taco on useimmiten pehmeähkö tai hieman rapsakka lettu, ja sitä jäätiin nyt kaipaamaan teollisen makuisen tacon sijaan.

Pääruoaksi tilasimme hummeria ja kuningasrapua. Oli hauska maistaa näitä kahta vierekkäin, koska kahden äyriäisen maut ja suutuntumat ovat hyvinkin erilaiset. Rapu tarjottiin kolmen erilaisen soosin kera, hummeri tuli fish'n'chips tyyppisesti sanomalehteä muistuttavan paperin sisällä seuranaan yrttiranskalaiset ja limeaioli.

Fishmarket yllätti kontrastilla. Ravintola on sisustettu perinteiseen finedining-tyyliin hieman akvaariomaisella värimaailmalla, mutta ruoka tarjoillaan kalatorimaisen rennosti. Hauska kombinaatio, menisin uudelleenkin. Kun saa viettää perjantai-iltaa herkkujen äärellä ja nauttia lasillisen yhtä lempishampanjoistaan, eivät asiat ole kovin huonosti.

Nyt brunssille lauantain kunniaksi!

Sushia, lähikauppa ja tuoremakkarapastaa

Kerroin viime kirjoituksessa, että sijaiskotimme keittiö ei innosta kokkaamiseen. Vähän valehtelin. Siitä kohta. Päivällä kiertelin kantakaupungin katuja ja hain sushilounaan Uudenmaankadulta. Sushia hakiessa on jotenkin tottunut odottelemaan. Hölmistynyt ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun sekunti tilauksen maksettuani paperikassi olikin valmiina. Suunniteltujen lounassettien ja ei-pahimpaan-lounasaikaan-saapumisen etu. Kierrellessäni bongailin tulevia lounas- ja illallispaikkoja kaduilta.

Sitten niitä tunnustuksia. Kävimme iltaostoksilla uudessa lähikaupassamme Anton & Antonilla. Mieheni taikoi minikeittiössämme ostoksista pikapastan, johon upotettiin Anton & Antonin valikoimista basilikatuorepastaa, rucolaa, valko- ja kevätsipulia, parmesania ja raakamakkaroista puristettuja palleroita. Pienessä ja vähän vieraammassakin keittiössä syntyy herkkuja.

Tukholmassa Cajsa Warg ja Helsingissä Anton&Anton. Rakastan näitä vähän erilaisia ruokakauppoja, joista löytyy pienoiskoosta huolimatta kaikki tarvittava.

Ooh Sandro!

PiparPeppar on siirtynyt kevääksi Helsinkiin. Kevät on jo täällä, mutta vielä kovin tuulisena ja kalseana. Koska väliaikaisen asuntomme keittiö ei koollaan kovasti kokkailuun innosta, ja koska Helsingin tarjonnasta on - tavallisesti yhtä lähellä merta mutta hitsin paljon kauempana kaikesta asuvana - otettava kaikki irti, tulen kokkailujen sijaan raportoimaan muiden kokkailuista. Alkaen nyt.

Kahdeksan vuotta pääkaupungin katuja kuluttanut lapsuudenystäväni kutsui meidät Helsingin oleilun alkajaisiksi lounaalle Kallion Sandroon (www.sandro.fi). Jutustelun ja herkkujen keskellä voin todeta unohtaneeni kuvauksen miltei kokonaan!

Lounaalla pääruokavaihtoehtoja oli kolme. Jätin pääruoat väliin ja keskityin paikan järjettömän herkulliseen, muhkeaan ja täyttävään salaattipöytään, jonka lisäksi nautin ihanan mausteista, mutta pehmeää linssikeittoa. Salaattipöytä notkui freesien salaattien lisäksi lähi-itämaisia herkkuja kuskusista hummukseen ja meloni-vadelma -salaatista mausteisiin paistettuihin perunoihin ja marinoituihin oliiveihin, kukkakaaliin, tahnoihin... Paikan sahramileipä oli erityisen herkkua seesamisiemenin maustetun voin kera. Lounaan painikkeeksi siemaisin kahvin sijaan minttuteetä.

Erityistä: salaattipöydän antimista suurin osa oli vegaanille sopivaa herkkua, mutta uskon myös "minähän en mitään pupujen ruokaa syö" -äijänkin tykkäävän!
Vinkki: Paikan brunssit ovat suosittuja, joten tee varaus ajoissa!

Ooh Sandro, palaan pian!

Kevättä rinnassa!

Jos ette jo ole kuulleet: kevättä on ilmassa!
Kävelin eräänä aamuna kotikaupunkini jokirannassa ihmetellen keväistä aamua.
Sellaista kylmää, mutta aurinkoista. Ah!

Keväällä on parsakausi. Keväällä avautuu grillikausi - tai no, meillä kyllä grillataan ympäri vuoden, mutta kuitenkin. Grillistämme löytyy maailman paras paahtotoiminto, jolla tulikuuma grilli sulkee piffin pinnat välittömästi.En ole mikään pihvinpaistoekspertti, sen toimen hoitaa mieheni. Joten: en ala tässä antamaan mitään pihvinpaistovinkkejä, ne löytynevät jostain lihaisammasta blogista. Idean tarjoiluun annan silti.

Pihviä ja parsaa.
Pilko vihreät parsat pätkiksi. Paista pannulla öljytilkan, voinokareen ja puolitetun valkosipulin kynnen kera.
Raaputa päälle ihan vähän parmesania ja suolaa.
Sekoita parsapätkät haluamasi vihreiden joukkoon.
Piparpepparin salaatissa oli tänään kahta eri salaattia, basilikaa, Silmusalaatin ihanaa Alfalfaa ja kevätsipulia.
Paista piffi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Valmis.

Lohta ja appelsiinimarinoitua fenkolia.
Suikaloi fenkoli. Marinoi fenkolinsuikaleet yhden appelsiinin mehussa (joko pikavakuumissa tai pitempään esim. jääkaapissa).
Kuori toinen appelsiini veitsellä. Erota veitsellä appelsiini lohkoiksi (siten, että "nahkaa" ei jää).
Lisää lohkot fenkolien sekaan. Heitä parmesanlastuja päälle.
Paista lohi uunissa suolalla ja pippurilla maustettuna
225 astetta 25 minuuttia tai kunnes lohi on sisälämpötilaltaan 45 astetta. Ripottele fenkolin kukinnot päälle.
Valmis.

Ohjeissa ei ole mittoja, ihan nälän ja maun mukaan :)

Mun Turku ja sen kauppahalli / Mitt (saluhall i) Åbo

Vuosi sitten pienokaisemme oli ilmoittanut tulostaan. Kerrassaan kokonaisvaltaisen heikon olon myötä ruokakaupassa käyntikin oli taistelu, ruoka ei juuri maistunut ja ruokavaliostani häipyivät suositusten mukaisesti monet suosikkini. Ei kovin lupaavaa ruokablogin pitoa ajatellen. Koska en halunnut pitää raskausajan ruokablogia (joka olisi kuulunut jotakuinkin näin: tänäänKÄÄN en ole saanut sushia, graavilohta, pihviä medium miinuksena..), loppui kirjoittelu.

Nyt on hiljaiselon aika päättyä – ja siitä syystä juhlistetaan vähän ruokaa ja Turkua. Kotikaupungistani löytyy yhtä ja toista ihanaa, ja nyt on luvassa Mun Turku osa 1: kauppahalli. Turun kauppahalli on jokalauantainen kohteemme, joten olin erityisen iloinen bongatessani mainoksen Kauppahallin viini- ja ruokajuhlista. Tapahtuma sattui sopivasti hääpäivämme tienoille, joten päätimme jättää pienokaisemme isovanhempien huomaan, ja suunnata muutamaksi tunniksi treffeille ”ruokakauppaamme”.

Liput tapahtumaan myytiin loppuun. Halli oli sopivasti täynnä, muttei liian tukkoinen. Toivottavasti tapahtumasta kehittyy perinne! Konsepti toimi näin: pääsylippu sisään kustansi 10euroa ja sen päälle ostettiin ruoka- ja juomalipettejä kolmella eurolla kappale. Viiden euron pantilla sai lunastettua lasin, johon käytiin juomalipeteillä hankkimassa käytävien ständeistä viinejä oman maun ja kiinnostuksen mukaan. Ruokalipeteillä sai lunastettua pieniä suupaloja hallin eri ruoantarjoajilta. Tacoja kuhachevicellä, kakkuja ja jälkkäreitä, upeaa lihaa, kalaisia suupaloja, kampasimpukkaa kukkakaalipyreellä, ostereita.. Mikäs sen mukavampaa: kuljeskella tunnelmallisen kauppahallin käytäviä viinilasi kädessä tuttavia tervehtien ja herkkuja maistellen!

Itse käytimme suuren osan illasta lempitiskillämme Herkkunuotassa ostereita ja blinejä nauttien. Ostereiden mausteeksi tarjolla oli pippuria, sitruunaa ja shalottivinegrettiä. Täydellistä treffiruokaa! Ja niille epäilijöille: kannattaa kokeilla ja vasta sitten epäillä!

Herkkunuotan ihan arkenakin tiskistä löytyvät valmiiksi marinoidut ravunpyrstöt ovat muuten helppo herkku. Paista ne grillissä, pannussa tai uunissa ja lisää valkosipulilla paahdetun leivän päälle. Viereen hieman kuohuvaa ja maisemaksi aurinkoinen parveke/terassi – pian on kevät!!!