Tässä jutussa on munaa. Talven kylminä, ja erityisesti länsisuomalaisen harmaina iltoina ja päivinä voit repäistä ilon irti askartelemalla itsellesi pastataikinan ja sille yksinkertaiset, mutta ah! niin herkut täytteet. Jos pastataikinan vääntö tuntuu liian suurelta vaivalta, nappaa kaupasta tuoretaikinaa. Usko kuitenkin pois, pastataikinan teko on helppoa, ja itsetehty on monin verroin vaivansa väärti! Jos kodin kaapista ei löydy pastakonetta, käytä kaulinta.
Taikinaan (4hlöä) tarvitset: 600g durumjauhoja (mahdollisimman siivilöityjä), 6 munaa (tai 12 keltuaista, mitä luomumpaa, sen parempaa!). Siinä se. Osta kaupasta täytettä varten myös 6 munaa lisää, paketti ricottaa, pari sitruunaa ja kimpun lempiyrttiäsi (timjami, salvia...) Lisäksi tarvitset keitinveden, suolaa, pippuria ja nokareen voita.
Taikina soveltuu pastaan kuin pastaan. Tässä jutussa homman nimi on raviolo eli isokokoinen täytetty pastaneliö, raviolin isoveli.
Ota munat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Kokoa jauhoista pöydälle kasa, ja tee keskelle kraatteri. Riko siihen munat. Jos haluat keltaisempaa ja munaisempaa pastaa, jätä valkuaiset osin tai kokonaan pois. Hajota keltuaiset haarukalla. Voit aloittaa pastataikinan sekoituksen haarukalla, keräten reunoilta koko ajan lisää jauhoa munien sekaan, mutta tahmatassuilulta ei tässä hommassa välty. Saatuasi taikinan vaivattavaan muotoon, alkaa varsinainen työ. Italialaisilla mammoilla ei muuten turhan päiten ole pirun vahvat käsivarret! Vaivaa taikinaa pitkään ja voimakkaasti. Kun taikina on elastista ja pehmeää, olet valmis. Kääri kelmuun ja anna levätä kylmässä vähintään puoli tuntia ennen kuin aloitat kaulimisen tai veivaamisen.
Älä pyri tekemään isoa leveää piirastaikinaa. Työstä kerrallaan osa taikinasta, niin saat noin vaaksan levyisiä pitkiä kaistaleita. Käytettyäsi raakaa voimaa taikinan teossa, ole hellä kauliessasi. Vaikka taikina miltei heti menisikin siitä pastakoneen pienimmästä välistä, pienennä rakoa maltilla aste kerrallaan. Sama pätee kaulimiseen. Hellästi taivutellen, ei voimalla vääntäen!
Sirottele sivuun pöydälle polentan tai mannan ryynejä. Saatuasi taikinan sopivasti ohueksi (hieman läpikuultavaksi, muttei vielä läpinäkyväksi), levitä se polentan päälle odottamaan. Polenta tarttuu taikinaan, mutta se jää keitinveteen. Valmistele toinen ohut suikale pastaa. Laita pastavesi kiehumaan. Lisää sinne suolaa: pastassa kun ei suolaa ole, se saa makunsa keitinvedestä.
Sekoita ricottaan tuoretta lempiyrttiäsi, raasta sitruunankuorta ja mausta. Kokoa ricottasta kraatteri tasaisin välimatkoin toiselle pastasuikaleista. Erottele munista keltuaiset ja kaada varovasti ehjä keltuainen kunkin ricottakraatterin keskelle. Paloittele neliöiksi. Nostele päälle toisesta pastakaistaleesta leikatut neliöt ja liimaa raviolot reunoistaan tiivisti kiinni munalla tai vedellä. Aseta lastalla kiehuvaan veteen. Keitä pari minuuttia. Ruskista paistinpannussa nokare voita ja lempiyrttiäsi. Aseta raviolo lautaselle, kaada tilkka yrtistä makunsa ottanutta voisulaa ja raasta päälle vähän parmesaania. Hajota raviolo veitsellä, ja kananmunan keltuainen muodostaa kastikkeen tälle herkulle. Aurinkoa lautasella!
Jos munankeltuainen ei ole juttusi syystä tai toisesta, voit jättää sen poiskin. Tällaisessa munaisessa jutussa tämä kuitenkin vain näin rivien välistä. Loppupastan voit kaulia lasagnelevyiksi tai ohuiksi kaistaleiksi. Taittele kaistale monin kerroin itsensä ympäri ja siivuta ohuita suikaleita. Tadaa, tagliatellea! Tuorepastasi säilyy jääkaapissa pari päivää.
