Sushia, lähikauppa ja tuoremakkarapastaa

Kerroin viime kirjoituksessa, että sijaiskotimme keittiö ei innosta kokkaamiseen. Vähän valehtelin. Siitä kohta. Päivällä kiertelin kantakaupungin katuja ja hain sushilounaan Uudenmaankadulta. Sushia hakiessa on jotenkin tottunut odottelemaan. Hölmistynyt ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun sekunti tilauksen maksettuani paperikassi olikin valmiina. Suunniteltujen lounassettien ja ei-pahimpaan-lounasaikaan-saapumisen etu. Kierrellessäni bongailin tulevia lounas- ja illallispaikkoja kaduilta.

Sitten niitä tunnustuksia. Kävimme iltaostoksilla uudessa lähikaupassamme Anton & Antonilla. Mieheni taikoi minikeittiössämme ostoksista pikapastan, johon upotettiin Anton & Antonin valikoimista basilikatuorepastaa, rucolaa, valko- ja kevätsipulia, parmesania ja raakamakkaroista puristettuja palleroita. Pienessä ja vähän vieraammassakin keittiössä syntyy herkkuja.

Tukholmassa Cajsa Warg ja Helsingissä Anton&Anton. Rakastan näitä vähän erilaisia ruokakauppoja, joista löytyy pienoiskoosta huolimatta kaikki tarvittava.

Ooh Sandro!

PiparPeppar on siirtynyt kevääksi Helsinkiin. Kevät on jo täällä, mutta vielä kovin tuulisena ja kalseana. Koska väliaikaisen asuntomme keittiö ei koollaan kovasti kokkailuun innosta, ja koska Helsingin tarjonnasta on - tavallisesti yhtä lähellä merta mutta hitsin paljon kauempana kaikesta asuvana - otettava kaikki irti, tulen kokkailujen sijaan raportoimaan muiden kokkailuista. Alkaen nyt.

Kahdeksan vuotta pääkaupungin katuja kuluttanut lapsuudenystäväni kutsui meidät Helsingin oleilun alkajaisiksi lounaalle Kallion Sandroon (www.sandro.fi). Jutustelun ja herkkujen keskellä voin todeta unohtaneeni kuvauksen miltei kokonaan!

Lounaalla pääruokavaihtoehtoja oli kolme. Jätin pääruoat väliin ja keskityin paikan järjettömän herkulliseen, muhkeaan ja täyttävään salaattipöytään, jonka lisäksi nautin ihanan mausteista, mutta pehmeää linssikeittoa. Salaattipöytä notkui freesien salaattien lisäksi lähi-itämaisia herkkuja kuskusista hummukseen ja meloni-vadelma -salaatista mausteisiin paistettuihin perunoihin ja marinoituihin oliiveihin, kukkakaaliin, tahnoihin... Paikan sahramileipä oli erityisen herkkua seesamisiemenin maustetun voin kera. Lounaan painikkeeksi siemaisin kahvin sijaan minttuteetä.

Erityistä: salaattipöydän antimista suurin osa oli vegaanille sopivaa herkkua, mutta uskon myös "minähän en mitään pupujen ruokaa syö" -äijänkin tykkäävän!
Vinkki: Paikan brunssit ovat suosittuja, joten tee varaus ajoissa!

Ooh Sandro, palaan pian!