Ruoan ytimessä: harva asia saa ihmisen suun hymyämään niin kuin Muru.

... tai raaka tartarliha ja piparjuuri.
Kuten blogini nimikin antaa ymmärtää, on piparjuuri suosikkimakuni.
Ilta Murussa tarjosi muitakin lempimakuja ja niiden yhdistelmiä: raparperi&lakritsi, kala&voi. Sanoinko vielä, että piparjuuri ja liha?

Päivän menu avattiin tartar-annoksella, jossa piparjuurikreemin lisäksi oli pikkelöityjä sipuleja, sieniä ja kukkakaalia. Tartar oli jätetty puhtaan makuiseksi ilman turhia mausteita. Mieto piparjuuri ja pikkelöinti korostivat lihan makua juuri oikealla tavalla. Annoksen kylkeen tarjottiin slovenialaista pinot noiria.

Pääruoan taimen sai seurakseen parsaa, gnoccheja, herneitä ja beurre blanc -voikastikkeen sekä ihanan pehmeän mineraalisen Sancerren valkoisen. En ole ennen ollut valkoisen parsan ylin ystävä, ja nyt ymmärsin miksi: olen saanut sen aina ennen ylikypsäksi tarjoiltuna.

Kirsikkahillokkeella höystettyjen juustojen jälkeen nautimme vielä jälkkäriksi blondien (eli ihanan karamelliseksi paahtuneen valkosuklaabrownien) raparperin, lakritsijäätelön ja lakritsitahnan kera.

Voi Muru. Oon sun muru.

Nyhdä siitä.

Suussa sulavan pehmeäksi kypsytetty liha nyhdettynä mehevän leivän välissä lisukkeineen on hyvää. Hy-vää. Tämän päivän lounaani löytyi Hernesaarenrannasta, Birgitan aurinkoiselta terassilta. Villisikaburgerin välissä nyhtölihaa, salsaa, muita oheisia ja sivussa coleslaw. Meri kimmelsi auringossa, ja allekirjoittanut nautti auringosta terassilla herkkuburgeri edessään.

Nyhtölihalla täytettyjä leipiä tarjoaa myös kolmeen eri helsinkiläiskortteliin pesiytynyt Street Gastro. Turkulaisena löysin nämä herkkuleivät viime kesänä Porista jazzaikaan. Helsingissä ei onneksi tarvita jazzeja näiden herkkujen saamiseen. Oma suosikkini on kanaversio chiliöljyllä höystettynä, mutta eipä muitakaan vaihtoehtoja kamaliksi voi väittää! Jos et halua leipää, saa samat maut tilattua salaatteina. Piipahda Vaasankadulla, Albertinkadulla tai IsoRoballa.

Currywurst - rakkauden tähden

Tapasin seitsemän vuotta sitten miehen, joka työreissuillaan Saksassa söi currywurstia. Kuluneiden seitsemän vuoden aikana olen kuullut currywurstista tasaisin väliajoin ja käynyt itsekin Saksassa useampaan otteeseen. Olen mennyt naimisiin tuon miehen kanssa, mutta siitä huolimatta en ole maistanut tätä mieheni herkkumättöä.

Helsingin kotimme lähikortteleista löytyy saksalainen ravintola Zinnkeller, ja tottahan ravintolan listalta löytyi myös klassikko currywurst. Tuumasta toimeen, ja currywurst mit pommes und majo pöytään! Tulos: kerrassaan mausteinen, ihanan rasvainen, mutta maukas setti! Ranskalaisia, kunnon saksalaista makkaranpätkää mausteisen kastikkeen ja currypulverin peitossa. Nokare majoa. Makkispekkisten aatelia.

Ruokaa komerosta, jes!

Joskus universumi antaa vastauksia arkisiin ongelmiin ihan sekunneissa. Kävellessäni väsyneenä kohti kotia mietin, mitä jaksaisin laittaa ruoaksi, tai jaksaisinko edes. Ainakaan ei yhtään huvittanut lähteä kaupan hyllyjen väliin ihmettelemään, mitä jaksaisi laittaa. Lasipalatsin ja Kampin välissä törmäsin - miltei kirjaimellisesti - Komeroon.

Komero Pop Up on ilmestynyt Lasipalatsin kylkeen ja on avoinna vielä tämän viikon. Kesällä sen on tarkoitus avata ovet jossain Helsingissä. Allekirjoittanut toivottaisi tervetulleeksi Turkuunkin! Komerosta saat mukaasi kahdelle hengelle suunniteltuja ateriakokonaisuuksia. Pussi sisältää kaikki tarvitsemasi raaka-aineet ja ohjeet. Konseptin kasvoina toimii Henri Alén, mikä herätti ainakin allekirjoittaneen luottamuksen.
Viidestä vaihtoehdosta mukaani irtosivat possuwokki (4,99€) ja savukirjolohipasta (7,99€). Ateriat vaihtuvat vajaan viikon välein, vaihtelu virkistää.

Positiivista:
Raaka-aineet olivat hyviä: porkkanakin maistui todella makealta.
Ruoka oli hyvää myös valmistuttuaan.
Ruoka valmistui ohjeella hetkessä, mannaa väsyneiden aivojen kanssa toimivalle.
Ohjeet olivat selkeät ja helpot.
Kaupassa käynnin aika säästyi.
Pusseja voi ostaa etukäteenkin, viimeinen käyttöpäivä ei jäänyt ostopäivään.

Parannettavaa:
Väliaikaiskotimme veitset olivat liian tylsiä, joten sipulin leikkuu itketti.
Mutta sepäs ei olekaan Komeron vika!

Jes, mikä konsepti! Tervetuloa myös Turkuun!
Lue lisää osoitteesta www.komerofood.fi, Twitteristä, Facebookista ja Instagramista.

Sasso - äitienpäivän illallinen

Perjantain Fishmarketin kalaisista tunnelmista siirryimme sunnuntaina kerrosta ylemmäs Sasson pohjoisitalialaiseen maailmaan. Ensimmäinen äitienpäiväni äitinä, lasillinen vaaleanpunaista kuohuvaa oli paikallaan!

Asiantunteva palvelu, upea ympäristö ja herkullinen ruoka.
Itse hyppäsin altaan syvään päähän, ja maistoin ensimmäistä kertaa kateenkorvaa. En ole sisäelinten suurin ystävä, mutta upean hernerisoton kera friteerattu kateenkorva oli positiivinen yllätys. Mieheni lautaselta löytyi pääruoaksi vasikan kyljystä salaatin kera ja äitini herkutteli ravunpyrstöillä, sitruunalla ja kahvilla (kyllä, kahvilla) maustetulla pastalla. Jälkkäriksi vedettiin semifreddoa ja tiramisua, joista jälkimmäinen kuvassa tärähtäneenä.

Näin loppuun jotain ihan muuta kuin ruokaa - lamppuja. Sasson lamput tekivät vaikutuksen. Tässä pieni yksityiskohta aulasta näin palanpainikkeeksi. Muitakin valaisevia ihanuuksia pöytien yltä ja tiskien päältä.

Fishmarket - fiinimpi kalatori

Perjantai-illan osoite oli Fishmarket Espan pohjoispuolella. Alunperin kohde valittiin ostereiden takia, mutta illallisen jälkeen totesimme, ettei ostereita tullutkaan syötyä. Semmoista sattui, kun listalta löytyi mukavasti muuta hyvää ja kalaisaa (tai pikemminkin 'äyriäisää')!

Alkuruoaksi tilasin kauden California-listalta (voimassa 18.6. asti) pehmeän höyrytetyn 'sämpylän', joka oli täytetty avokadolla, rapumössöllä ja runsaalla määrällä ruohosipulia. Steambun tarjoiltiin hauskasti bambuhöyryttimessä. Puolisoni lautaselta löytyi kalatacoja. Maku oli niissä kohdallaan, mutta rapsuva taco tuotti pienen pettymyksen. Fish taco on useimmiten pehmeähkö tai hieman rapsakka lettu, ja sitä jäätiin nyt kaipaamaan teollisen makuisen tacon sijaan.

Pääruoaksi tilasimme hummeria ja kuningasrapua. Oli hauska maistaa näitä kahta vierekkäin, koska kahden äyriäisen maut ja suutuntumat ovat hyvinkin erilaiset. Rapu tarjottiin kolmen erilaisen soosin kera, hummeri tuli fish'n'chips tyyppisesti sanomalehteä muistuttavan paperin sisällä seuranaan yrttiranskalaiset ja limeaioli.

Fishmarket yllätti kontrastilla. Ravintola on sisustettu perinteiseen finedining-tyyliin hieman akvaariomaisella värimaailmalla, mutta ruoka tarjoillaan kalatorimaisen rennosti. Hauska kombinaatio, menisin uudelleenkin. Kun saa viettää perjantai-iltaa herkkujen äärellä ja nauttia lasillisen yhtä lempishampanjoistaan, eivät asiat ole kovin huonosti.

Nyt brunssille lauantain kunniaksi!