Täydellinen perjantaispagetti: nopeaa luksusta

Keskiviikon kohdalla viikonloppu alkaa häämöttää edessä. Älä enää mieti, mitä tekisit viikonloppuna: vastaus on tässä.

Jos pidät simpukoista, tulet rakastamaan tätä ruokaa. Jos et erikoisemmin pidä simpukoista, mutta meren maku on silti sydämen lähellä, osta muutama simpukka maustamaan ruoka ja syö se ilman simpukoita. Tai maista muutamaa, saatat yllättyä.

Olen pitänyt ohjenuoranani maistaa minulle etäisempiä makuja kerran vuodessa. Maku muuttuu kummasti. Olen tähän mennessä tavannut vain yhden ruoka-aineen, josta oikeasti en pidä edes vuosien jälkeen. Vielä kymmenen vuotta sitten oli ruoka-aineita, joita kyllä kohteliaasti söin, mutta joista en erityisemmin pitänyt. Reilu parikymppisenä löysin avokadon, fetan, vuohenjuuston ja oliivit. Vähän myöhemmin sienet. Yksi näistä vähitellen rakkaiksi tulleista tutuistani ovat simpukat.

Vaikka suhde simpukoihin ei syttynyt kertanäkemältä, on suhtautumiseni simpukoihin tätä nykyä tosirakkauden kaltainen. Viime perjantaina käväisin kauppahallissa, ja jotenkin kassiini löytyi puolen kilon verran pikkusimpukoita. Harmaanvaaleita, kivenomaisia pikkujättiläisiä. Lapsuuteni Italiassa äiti söi aina spagettia vongoleiden kera, joten sillä mentiin myös marraskuisena perjantaina. Tätä yksinkertaista merellistä reseptiä kannattaa kokeilla. Hanki simpukat tuoreina. Suuntaa kauppahalliin tai hyvin varusteltuun ruokakauppaan.

Kahden-kolmen hengen annokseen tarvitset näitä:
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
pieni pätkä punaista chiliä
2,5dl valkoviiniä
puoli kiloa simpukoita
300g spagettia
suolaa, pippuria
ruukku lehtipersiljaa

Pese vongolet ja kopauta avautuneet pöytää vasten. Jos simpukka ei mene kiinni, heitä se roskiin. Laita spagetit kiehuvaan veteen. Kun keittoajasta on 5 minuuttia jäljellä, kuumenna paistinpannu. Pannun kuumettua kaada siihen oliiviöljyä ja lisää hienonnetut valkosipulit ja chilit. Parin minuutin kuluttua lisää simpukat ja valkoviini. Peitä kannella. Valuta spagetit. Kun simpukat ovat kiehuneet noin 4 minuuttia, avaa kansi ja lisää spagetit. Kääntele sekaisin. Mausta. Lisää persilja. Tarjoa heti.

Chilin voi jättää pois. Voit myös lisätä reseptiin tomaattia. Suosittelen kirsikkatomaatteja tai tavallista tomaattia kuutioituna hvyin pieneksi (poista tavallisista tomaateista sisus). Lisää ne juuri ennen simpukoita. Jos juttelet italialaisten kanssa, heillä on todennäköisesti hyvin vahva mielipide siitä, kuuluuko reseptiin tomaattia vai ei. Semmoista se on – ruoka herättää tunteita.

Moules! Simpukoita!

Tämä tarina alkaa samalla seuralla ja sijainnilla kuin risottotarina. Perhe, Italia. Tällä kertaa Amalfin rannikko. Simpukkapasta. Sekoitus kiemurtelevaa spagettia, eloisan vihreää persiljasilppua ja mustansinisiä avautuneita simpukoita. Häivähdys valkosipulin ja viinin tuoksua vieressä nuuhkivan tyttären nenään.

Simpukat. Yksinkertaisimmillaan valmistettuna ”merimiehen vaimon tapaan”. Oheen patonkia. Tai ranskalaisia, jolloin ateriasta tulee moules frites. Kylkeen olutta, lasi viiniä tai hyvää vissyä. Täydellisimmillään tuoreen meren makuinen ruoka.

Euroopan ranskankielisessä länsiosassa muistisääntö simpukkakaudelle kuuluu siten, että niitä syödään, kun kuun nimessä on r-kirjain. Sama sääntö pätee englanniksikin, joten ranskantaitoa motto ei vaadi. Septemberistä apriliin. Itse rikon sääntöä sopivan tilaisuuden tulleen. Viimeksi tilaisuus tarjoutui kesäkuisen Nizzan loman aikana: pannullinen simpukoita löytyi edestäni useamman kerran.

Mutta siihen simpukkakauteen. Suomessa yllä mainittu sääntö on hyvä ohjenuora - ja siitäpä syystä kauden alkuun tämä kirjoitus. Miksi et kokeilisi? Valmistus on helppoa, ravintoaineena simpukka on mineraali- ja proteiinipitoinen. Perusresepti on muunneltavissa uudelleen ja uudelleen. Helppoa ku heinänteko. Allekirjoittanut ei tosin urbaanina saaristo-olentona tiedä heinänteosta mitiä, mutta sanottakoon sitten vaikka, että helppoa ku herkuttelu.

Merimiehen vaimon reseptin löydät netistä. Siinä taas yksi sellainen resepti, joka todistaa, että maukas ei vaadi monia raaka-aineita. Yhdeksi omaksi suosikikseni on noussut Hesarin muutama vuosi sitten julkaisema hieman mehevämpi versio:

Hesarin simpukat sahrami-pekoni-kermassa
2 kg sinisimpukoita
120 g pekonia
(oliiviöljyä)
2 salottisipulia
2–4 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
ripaus sahramia
6 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl tuoretta timjamia
1 dl kuohukermaa
suolaa

Rapsuta simpukan parrat ja kuoren epäpuhtaudet pois. Kopauttele pestessä. Hienonna pekoni, salottisipulit, valkosipuli ja chili.
Laita pekonisilppu kylmään paistokasariin ja ala kypsentää miedolla lämmöllä, jotta pekonin rasva sulaa hiljalleen.
Lisää sipulisilppu, kuullota. Voit lisätä oliiviöljyä tarpeen mukaan. Lisää valkosipuli- ja chilisilppu. Kääntele hetki.
Kaada joukkoon viini ja ripaus sahramia. Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää simpukat. Anna kiehua kannen alla noin 5 minuuttia. Simpukoiden ei tarvitse peittyä liemeen: päällimmäiset kypsyvät höyryssä. Käännä simpukat varovaisesti kerran kiehumisen aikana.
Siirrä avautuneet simpukat reikäkauhalla tarjoiluastiaan, heitä pois kiinni jääneet.
Kaada liemeen kerma ja anna kiehahtaa. Lisää tuoretta timjamia ja suolaa tarpeen mukaan. Kaada liemi simpukoiden päälle. Tarjoa hyvän leivän kera.

Koputuskäskyn vitsi on seuraava: Avautunut simpukka, joka ei ala vetäytymään kiinni kopautuksesta, on mennyttä tavaraa. Heitä pois. Keittämisen jälkeen kiinni olevat simpukat samoin. Hae simpukat kalakauppiaalta, jos sellainen on lähellä. Oman kaupunkini kauppahallin kalapuodeissa myyjät tarkistavat myymiensä simpukoiden kunnon. Jos kokkailu ei kiinnosta, hakeudu ravintolaan. Helsingin Kluuvikadun Belge on hyvä suunta. Erilaisen, ja ah, niin makoisan twistin simpukan makuun löytää vaikkapa Gaijinin listalta mussel-makupalana.

Herkutteletpa simpukoilla oman tai muiden kokkailuiden tuloksena, toimi näin: nappaa ensimmäinen simpukankuori käteen, tyhjennä se. Pidä kuorta peukalon ja etusormen välissä ja käytä pihtinä muiden simpukoiden napsimiseen. Nauti.

Simpukoista löytyy helmiä. Tälle herkkusuulle ihan se pelkkä simpukkakin on helmi.

PiparPeppar suuntaa lahden yli Tukholmaan loppuviikoksi. Ensi viikon tekstiin siis luvassa kaupungin katuja.. ja pieni pala sen kaupungin ruokahelmiä.