Moules! Simpukoita!

Tämä tarina alkaa samalla seuralla ja sijainnilla kuin risottotarina. Perhe, Italia. Tällä kertaa Amalfin rannikko. Simpukkapasta. Sekoitus kiemurtelevaa spagettia, eloisan vihreää persiljasilppua ja mustansinisiä avautuneita simpukoita. Häivähdys valkosipulin ja viinin tuoksua vieressä nuuhkivan tyttären nenään.

Simpukat. Yksinkertaisimmillaan valmistettuna ”merimiehen vaimon tapaan”. Oheen patonkia. Tai ranskalaisia, jolloin ateriasta tulee moules frites. Kylkeen olutta, lasi viiniä tai hyvää vissyä. Täydellisimmillään tuoreen meren makuinen ruoka.

Euroopan ranskankielisessä länsiosassa muistisääntö simpukkakaudelle kuuluu siten, että niitä syödään, kun kuun nimessä on r-kirjain. Sama sääntö pätee englanniksikin, joten ranskantaitoa motto ei vaadi. Septemberistä apriliin. Itse rikon sääntöä sopivan tilaisuuden tulleen. Viimeksi tilaisuus tarjoutui kesäkuisen Nizzan loman aikana: pannullinen simpukoita löytyi edestäni useamman kerran.

Mutta siihen simpukkakauteen. Suomessa yllä mainittu sääntö on hyvä ohjenuora - ja siitäpä syystä kauden alkuun tämä kirjoitus. Miksi et kokeilisi? Valmistus on helppoa, ravintoaineena simpukka on mineraali- ja proteiinipitoinen. Perusresepti on muunneltavissa uudelleen ja uudelleen. Helppoa ku heinänteko. Allekirjoittanut ei tosin urbaanina saaristo-olentona tiedä heinänteosta mitiä, mutta sanottakoon sitten vaikka, että helppoa ku herkuttelu.

Merimiehen vaimon reseptin löydät netistä. Siinä taas yksi sellainen resepti, joka todistaa, että maukas ei vaadi monia raaka-aineita. Yhdeksi omaksi suosikikseni on noussut Hesarin muutama vuosi sitten julkaisema hieman mehevämpi versio:

Hesarin simpukat sahrami-pekoni-kermassa
2 kg sinisimpukoita
120 g pekonia
(oliiviöljyä)
2 salottisipulia
2–4 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
ripaus sahramia
6 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl tuoretta timjamia
1 dl kuohukermaa
suolaa

Rapsuta simpukan parrat ja kuoren epäpuhtaudet pois. Kopauttele pestessä. Hienonna pekoni, salottisipulit, valkosipuli ja chili.
Laita pekonisilppu kylmään paistokasariin ja ala kypsentää miedolla lämmöllä, jotta pekonin rasva sulaa hiljalleen.
Lisää sipulisilppu, kuullota. Voit lisätä oliiviöljyä tarpeen mukaan. Lisää valkosipuli- ja chilisilppu. Kääntele hetki.
Kaada joukkoon viini ja ripaus sahramia. Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää simpukat. Anna kiehua kannen alla noin 5 minuuttia. Simpukoiden ei tarvitse peittyä liemeen: päällimmäiset kypsyvät höyryssä. Käännä simpukat varovaisesti kerran kiehumisen aikana.
Siirrä avautuneet simpukat reikäkauhalla tarjoiluastiaan, heitä pois kiinni jääneet.
Kaada liemeen kerma ja anna kiehahtaa. Lisää tuoretta timjamia ja suolaa tarpeen mukaan. Kaada liemi simpukoiden päälle. Tarjoa hyvän leivän kera.

Koputuskäskyn vitsi on seuraava: Avautunut simpukka, joka ei ala vetäytymään kiinni kopautuksesta, on mennyttä tavaraa. Heitä pois. Keittämisen jälkeen kiinni olevat simpukat samoin. Hae simpukat kalakauppiaalta, jos sellainen on lähellä. Oman kaupunkini kauppahallin kalapuodeissa myyjät tarkistavat myymiensä simpukoiden kunnon. Jos kokkailu ei kiinnosta, hakeudu ravintolaan. Helsingin Kluuvikadun Belge on hyvä suunta. Erilaisen, ja ah, niin makoisan twistin simpukan makuun löytää vaikkapa Gaijinin listalta mussel-makupalana.

Herkutteletpa simpukoilla oman tai muiden kokkailuiden tuloksena, toimi näin: nappaa ensimmäinen simpukankuori käteen, tyhjennä se. Pidä kuorta peukalon ja etusormen välissä ja käytä pihtinä muiden simpukoiden napsimiseen. Nauti.

Simpukoista löytyy helmiä. Tälle herkkusuulle ihan se pelkkä simpukkakin on helmi.

PiparPeppar suuntaa lahden yli Tukholmaan loppuviikoksi. Ensi viikon tekstiin siis luvassa kaupungin katuja.. ja pieni pala sen kaupungin ruokahelmiä.