Oodi Tukholmalle

Jokaisella meillä on kaupunki, jolle sydämemme sykkii hieman enemmän. Maailma on täynnä upeita kaupunkeja täynnä elämää, nähtävyyksiä ja elämyksiä, ja kauniina kesäpäivänä kaupunki kuin kaupunki näyttää vierailijalle parhaat puolensa. Sitten on niitä kaupunkeja, jotka löytävät tien sydämeen vähän eri tavalla. Tukholman tenho avautui minulle aikanaan rämpiessäni kaupungin katuja marraskuun loskissa. Lokakuisen kirpeänä lauantaina minua on kosittu kaupungin rantakallioilla. Tunnen pientä kotiinpaluun tunnetta joka kerta, kun raiteet kaartavat keskusasemalle. Tämä on oodi Tukholmalle.

Vietimme kollegoideni kanssa kaksi päivää Tukholman ulkopuolella Steningevikissä. Kokousten lomassa söimme hyvin, juoksimme lenkin, pulahdin Mälaren veteen ja osallistuimmepa brännvin -maisteluunkin. Uskokaa tai älkää, oikeaan silliin, savukalaan tai vaikkapa juustoon yhdistettynä oma kirkas Finlandiammekin maistui huoneenlämpöisenä hyvältä. Enpä olisi uskonut! Työrupeaman jälkeen suuntasin viikonlopuksi Tukholmaan.

Torstai-iltana päädyimme suunnitellusti Kungsholmenin rantakadulle purilaisille. Flippin’ burgersin omistajat kiersivät pitkään Ameriikan maita hakien parhainta sämpylä- ja pihvireseptiä. Torstai-iltana puoli kahdeksalta jonoa oli jo ulos asti, mutta ruoka oli jonottamisen arvoista! Kaukana teollisista pihveistä ja höttösämpylöistä, tätä ei voi kutsua roskaruoaksi. Testasin paikan nimikkoburgerin, mieheni cheeseburgerin sekä tulisenkermaisen Cricketin. Kortteliravintolan tunnelmaa korosti viereisen talon rengaskorjaamo ja rento fiilis. Majoneesikaan ei tuntunut tunkkaiselta bearnaisemaisen kirvelin ja etikansekaisen makunsa takia. Nam. Namnamnam! Jos haluat välttää jonot, mene paikan avautuessa tai iltayhdeksältä. Keittiö sulkeutuu puoli kymmeneltä. Paikan oma kirja siirtyi ostoslistalleni samoin tein.

Perjantaipäivän lounaspaikaksi varasin jo etukäteen Gamla Stanin itälaitamilla sijaitsevan Le Rougen ja sen lounasta tarjoavan Le Barin. Ranskalaisen bistron upeasti paistetun koljan (ja sanaa "kolja" ihmetteleville: se on kala) kaveriksi sain sahramilla maustettua fenkolia, majoa sekä pikkuperunoita. Lounasseurani lautasella naudanpiffi (nötbog) paistettuine sipuleineen suli suuhun. Kotoamme löytyvä paikan oma reseptikirja lienee tämän jälkeen vielä useammin käytössä. Rentoa ranskalaista, pientä finessiä ja hitsin hyvää. Sisätilat on koristettu raskaan punaisin verhoin – ravintola tarjoaa mukavan erilaista tunnelmaa tämän hetken pelkistetyn ravintolatyylin rinnalle.

Perjantai-iltana suuntasimme drinksuille Grand Centralin Acoustic Bariin. Matalanleveään lasiin kumotun ison jääkimpaleen ympäröi gin & tonic, ja lasin sisäreunoille rengastettu kurkkuviipale maustoi tyylikkäästi joka siemaisun. Gruuvia musiikkia ja tyylikkäitä kaupunkilaisia. Tyyliperjantai. Loppuillasta kapusin fiilistelemään kaupunkilaiselämää tuttavani Vasastanin kotiin ja istahdin hetkeksi leveille ikkunalaudoille sulattelemaan päivää. Kaupunkia katselee hieman eri tavoin oikean kodin ikkunalta, vaikka eipä niissä hotlissakaan vikaa ole!

Lauantain käytin kaupungilla haahuiluun. Karlaplanin suihkulähteiltä löysin tien Östermalmin kauppahalliin, joka on vakiopaikkani jo ihan tunnelmaltaan. Linnégatanin ja Nybrogatanin kautta ohitin Birger Jarlsgatanin ja törmäsin tuttuihin Mäster Samuelsgatanilla. Huomasin myös ilokseni, että Ladureen macaroneja saa nykyään Sturegallerianin takaa. Lounaaksi söin Sushi Koyaman spicy tuna –setin. Makirullien riisikerros on täällä ohuimmillaan antaen kalalle pääroolin. Homma on tehty huolella ja prikulleen. Lounaalta jatkoin uuteen tyylikkääseen Mood-galleriaan Mäster Samuelsgatanin päässä ja törmäsin (kirjaimellisesti!) Tomas Lediniin Nordiska Kompanietin aulassa. NK:n aulan koruosaston parvella on muuten samppanjabaari, jossa on kivaa käydä vähän nauttimassa elämästä!

Illalla tie vei baariin eli B.A.R:iin (Blasieholmens Akvarium o Restaurang). Asteen teollisemmassa ravintolaympäristössä puheensorinaa ja mielettömän herkkua merenelävää. Alkupalalista, josta olisin voinut syödä kaiken - päädyin lopulta grillattuihin kuningaskatkoihin. Pääruoka valittiin ravintolasalin ”kauppahallin” tiskiltä. Päädyin hallimestarin suosituksesta ruijanpallakseen. Lihaisaa valkoista kalaa nappiin paistettuna. Kalaa ei sellaisenaan ollut peitelty kastikkeilla tai mausteilla, se maistui kalalta kaikessa ihanuudessaan pienen paistohiililisän ja suolan maustamana. Listalta valittiin eri kastikkeita ja lisukkeita, kokit auttoivat valitsemaan juuri oikeat lisukkeet omalle proteeinille.

Ilta jatkui Biblioteksgatanin Zink Grillin terassilla. Baarimestarin työtä oli upea seurata: ammattitaito ja innostus näkyivät ihan siinäkin, miten kaveri leikkasi limetkin jotenkin täydellä tunteella. Zinkin ruoan huhutaan olevan hyvää, joten siitä pieni vinkki!

Sthlm. Stockholm. Tämä kirjoitus on vain pieni osa Tukholmaa, kaupunki sisältää niin monia kadunkulmia, että en vuosieni aikana vielä varmasti ole löytänyt kaikkia aarteita. Muutamia aiemmin löydettyjä mansikkapaikkoja mainitakseni kuitenkin: kesäpiknikille Djurgården, syyspäivien lämmittäjäksi Chokladfabriken, lähikauppafiilistelyyn Cajsa Warg, rustiikkiseen ruokailuun Oljebaren, yläilmadrinksuille Gondolen ja Himlen därtill, fikailuun eli kaffetteluun Vetekatten. Teen ystäville Hornsgatanin Tecentralen, sen vieressä Efva Attlingin liike. Thaimaatunnelmiin Thaibåten ja Koh Phangan, Södertunnelmiin Götgatan ja SoFo:n alue. Aamukahveihin Fotografiskan kahvila tai Albert & Jack´s. Porkkanakakkua ja muita herkkuja Lindquists konditorilta Odengatanilla. Gateauxin hapanjuureen leivottujen vaaleiden leipien ja muiden herkkujen pisteet löytyvät ympäri kaupunkia, esim. Sturegalleriassa. Saaristolomailuun Vaxholmin Magasinet.

Pala Östermalmia, pala Södermalmia. Pala Vasastania, Gamlaa, Norrmalmia ja Kungsholmenia. Ja siinäkin vasta vain pala Tukholmaa. Kaupungin eri osat hengittävät eri ilmaa ja tarjoavat erilaisia elämyksiä katuja kulkevalle. En malta odottaa seuraavaa kertaa, kun sydän hypähtää pienen ekstralyönnin junan kaartaessa lempikaupunkini sydämeen. Mikä kaupunki pistää sinun sydämesi sykkimään yhden lisähyppäyksen?