Jauheliha oli lapsuuteni perusruokaa. Olen kasarilapsi, siis kasvanut jauhelihalla. Kaikki kunnia äidilleni - tiedän muutakin kuin muussit ja jauhelihat - mutta kuitenkin: jauheliha oli mukana. Koulussa ja kotona. Makaronilaatikot spagettibologneset lihapullat ja –piffit. Niillä mentiin. Pastakin oli makaronia ja spagettia. Mistään orecchietteistapenneistä ei kaupoissa tiedetty vielä mitään. Ne löysin perheen kesämatkoilla Italiassa.
Puolituttavani ovat usein kysyneet ”tehdäänkö teillä ikinä tavallista ruokaa”. No TEHDÄÄN. Ja usein: makkarakastikettalihamakaronilaatikkoojauhelihakeittoo. Ja sit tspagettii. Ja sitä tehtiin tänä perjantainakin.
Vähän tuunasin kuiteski, perjantai ku on. En sitä omaa reseptiä, mut arjen perussettiä. Aloitin hiottamalla valkosipulit, sipulit ja sellerit oliiviöljyssä pannussa. Hiljaksiin tiristellen. Sekoitin joukkoon purkin tomaattipyreetä. Maun syvyys. Sitten jauhelihat. Niiden ruskituttua lisäsin ison lorauksen portviiniä. Happo – punaviini tai balsamico käy yhtä hyvin. Viinin haihduttua lisäsin purkin tomaattimurskaa. Tomaatin perusmaku pyreen rinnalle. Pippuria, suolaa ja chilijauhetta. (Tässä kohtaa laitoin spagetit kiehumaan. Butto!) Ihan lopuksi turaus kepsuttia. Makeutta. Vähän kermaa. Basilikaa silputtuna. Parmesaania.
Valmis. Ruokaonni ei vaadi paljoa: lapsuuden resepti ei koskaan ole huono tapa aloittaa viikonloppu.
