Perjantaina illalla rankan työviikon taakse jättävän, sateessa ja vastatuulessa tehdyn fillarilenkin jälkeen kokosin lautasillemme osiin hajotetun caesarsalaatin. Pohjana toimi tukholmalaisen Le Rouge -ravintolan ohje, mutta rikoin salaattiajatuksen alkuunsa asettelemalla broiskufileet lautaselle kokonaisina.
Ravintoloiden caesarsalaatit ovat aikoinaan olleet anjoviksen tie sydämeeni, mutta liian usein kolmasosa salaatista ui kastikkeessa, krutongit ovat joko liian kovia tai vettyneitä ja parmesan muhjuaa loputkin salaatista raastettuna kaiken keskellä. Piparpepparin versiossa kastike kipossa annosteltavaksi maun mukaan, maalaisleivät paahtuneina ja parmesan ihanina suolakiteisinä lastuina. LeRougen omalaatuisen hapokas, mutta kermainen kastike antoi hyvää vastiketta makean paahtuneille pekoneille ja mehevälle broiskulle! Pekonit kannattaa etukäteen paahtaa 200-asteisessa uunissa (valitse mielellään peksiä, jossa on lihaa läskiä enemmän!). Ekstraherkun niistä saa sutimalla Donna Hayn ohjeen mukaisesti vaahterasiirappia tai hunajaa.
Kastikkeen ohje, riittää vähintään neljälle (meillä olisi riittänyt kahdeksallekin!):
3 dl majoneesia
2 rkl maitoa
2 tl sherryviinietikkaa
1 sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi pilkottuna (älä raasta, muuttaa makua!)
4 sardellifilettä
3/4 dl parmesaania raastettuna
suolaa
Surrauta kaikki sauvasekoittimella sekaisin. Valmis.
Lauantaina illalla söimme alkuruoaksi aamulta jääneet mädit ja ranskankermat paahtoleivän ja punasipulin kera. Pääruoaksi mieheni loihti aiemmissa viesteissä tykitetystä ranskiskirjasta vasikanlihahöystön. Sen oheen ei tällä kertaa tehty muuseja tai pottuja, koska jälkiruoan tiedettiin vievän vatsatilaa. Kanttarellien ja valkopippurin sävyttämä tomaattinen vuoka oli täydellinen löytö tulevan syksyn pimeneviä iltoja ajatellen.
Ja sitten se jälkiruoka. Kermasta, sokerista, munista, tummasta suklaasta.. tulee yleensä aika hyvää, ja niin myös tällä kertaa. Ihanan pehmeän suklaaleivoksen sisältä paljastuu ensimmäisen lusikallisen jälkeen valuva tumma kinuskisydän. Maku oli hurmaava, huippu ja humahti makuaisteihin. Ei tätä voi selittää, kokeile itse:
Moelleux au Chocolat (5 annosta)
Suolakinuski: 1,5 dl sokeria, 1,5dl kermaa (eikä mitään kevyttä!), 1 tl suolaa
Taikina: 150g tummaa (vähintään 65%) suklaata, 85g voita, vajaa 2 dl ruskeaa sokeria, 85 g jauhoja, 6 munaa
Lisäksi tummaa kaakaojauhetta ja nokare voita. Tomusokeria tarjoiluun.
Aloita kinuskin teosta: sirottele osa sokerista paksupohjaisen kattilan pohjalle. Kuumenna, sokerin karamellisoituessa lisää sokeria vähitellen. ÄLÄ sekoita, voit kuitenkin ravistaa kattilaa ajoittain. Kun karamelli on tumman pihkan väristä, astu taaemmas ja lisää huoneenlämpöinen kerma. Lisää suola. Anna kuumentua 108-asteiseksi. Kaada pieneen kulhoon ja anna jäähtyä jääkaapissa.
Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Yhdistä jauhot ja sokerit. Riko munat ja sekoita suklaaseen voimakkaasti sekoittaen. Lisää sokerijauhoseos ja sekoita hyvin. Voitele pikkuvuoat ja ”jauhota” kaakaolla. Kaada taikina vuokiin (noin 2/3 vuoasta) ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin.
Pursota kinuski taikinan keskelle ja paista 180 asteessa noin vartin. Homma on selvä kun taikina on vielä pehmeää mutta kestää kosketuksen. Kaada tarjoiluastiaan ja sirota halutessasi tomusokeria päälle.
Koska syöjiä oli kotonamme vain kaksi, kiidätin ylimääräiset naapureille lauantai-illan iloksi, kiitokseksi heiltä saamistamme paprikoista. Tällaisen viikonlopun jäljiltä oli hyvä sunnuntai-iltana köllähtää sohvalle ja nauttia lasi viiniä. Elämälle, herkuille ja herkuista elämiselle. Kävinpä sunnuntaina salillakin. Jotain vastapainoa tällaiselle herkuttelulle on pakko saada.
