Nykymaailman menossa kaikki pitää saada yhdestä paikasta – mieluiten isosta kauppakeskuksesta, jossa vaaditaan hermoja enemmän kuin kellään on aikaa antaa. Pienistä erikoisliikkeistä on samalla tullut luksusta. Euroopan kaduilla kulkiessani ihastelen aina sympaattisia (eli pieniin tiloihin ahdettuja) erikoisputiikkeja: kuinka ihanaa olisikaan tehdä päivittäiset ostokset paikallisessa lihakaupassa, kalaputiikissa, juustolassa, leipomossa… Tosiasia kuitenkin on, että aika harvalla meistä olisi aikaa (tai hermoja) juosta maanantai-iltana nuo kaupat läpi. Kahden aikuisen taloudessa se ehkä onnistuisi silloin tällöin, mutta epäilen lapsiperheiden enemmänkin ihastelevan täältä-saat-kaiken –kauppojen valmiita kassinhakupalveluita.
Pienen palan luksusta voi kuitenkin noukkia kaupunkien kauppahalleista ja toreilta. Oman kotikaupunkini Turun tori hakee vertaistaan. Kauppahallien erikoisliikkeistä saat usein kaupan päälle hyvät reseptit. Turun kauppahallissa yksi tällainen ”resepti kaupan päälle” –putiikki on Herkkunuotta, suosittelen! Kauppiaan kanssa rupattelu on toki kovin vieras ilmiö nykymaailman kiireessä, mutta se kannattaa! Jos omistat auton, voit kesälomalla kaapata palan aitoa tunnelmaa hakemalla mökkivihannekset suoraan tilalta. Ehkäpä pelkkä pienessä kyläkaupassa käynti tuntuu mukavalta vaihtelulta suuren marketin sijaan.
Turistikylien ilmiö eli kaikkiin ruokalajeihin erikoistuneet ravintolat kannattaa kiertää kaukaa, nälän niin salliessa. Ravintola, joka tituleeraa itseään pizzeriaksi, kalaravintolaksi ja teesalongiksi yhtä aikaa ei todennäköisesti ole riittävän hyvä herkkusuulle. Pienen pieni sivukujan creperie on varmempi valinta. Omistajat ovat tunnistaneet oman osaamisalansa ja panostaneet siihen. Tällainen on esimerkiksi Tukholman Södermalmilta Götgatanilta eroavan pikkukadun Fyra Knop: kadulta miltei huomaamaton ja rustiikkinen (eli kulunut) ranskislättymesta, jonka crepet ja galettet ovat vertaansa vailla. Paikassa on vietetty useat tunnelmalliset illat ystävien kera. Konstailemattomuus ja asiantuntevuus yhdistettynä, kelpaa.
Tukholmassa elää muuten myös pienenpienoinen kauppaketju CajsaWarg, jonka löytää esimerkiksi Södermalmin itäosasta aivan Viikkarin terminaalin yläpuolelta lähtevältä kadulta. Pienen kaupan puuhyllyiltä se tavallinen tomaattipyrekin tuntuu jotenkin antoisammalta. Saman kadun alkumetreillä sijaitsee myös iki-ihana Chokladfabriken, jonka äppelmustia ja kaakaota on päästävä maistamaan syksyisinä iltoina. Äppelmust on se omppumehu, jonka ehkäpä isoäitisi valmisti syksyn alussa. Kyse on ihanan sameasta ja oikeasti omenaisesta juomasta.
Istun Nizzassa ja huomaan kirjoittaneeni pieniä paloja Tukholmasta. Ehkäpä Nizza vaatii vielä hieman pureskelua – sulattelen tätä reissua kirjoittaen kotimaahan palattuamme. Tukholmasta on luvassa myös lisää, sen lupaan.
Erikoistumisvinkki: Euroopan rannikolla simpukoita syödään ympäri vuoden. Suomessa myytävät simpukat ovat parhaimmillaan, kun kuukauden englanninkielisestä nimestä löytyy r-kirjain: syyskuusta huhtikuuhun. Oikeaoppinen nappaa simpukka-annoksesta ensimmäisen simpukan tyhjäksi haarukalla ja käyttää tämän jälkeen tuota tyhjää simpukkaa pihtinä muiden simpukoiden tyhjennykseen. Parhaimmillaan herkku on konstailemattomassa (ja jopa hieman värittömän näköisessä) viini-valkosipuli-persilja-öljy –liemessä. Voilà! Myöhemmin syksyn saapuessa, Suomen simpukkakauden alkaessa, lupaan jakaa sahramisen simpukkareseptin.
Loma ei vaadi shampanjaa ja ostereita (vaikka näissäkään mitään vikaa ei ole!). Loma on kiireettömyyttä, nautiskelua ja rentoutumista. Erikoistumista iisisti ottamiseen: nautiskeluun ja pieniin hetkiin. Eilen pienen kylän sivukujan takaa löytyvässä ravintolassa menu tuotiin silmiemme eteen tuolille asetettavalla taululla. Tunnelmaa oli myös luomassa ravintolan oma maskotti. Ruoka oli konstailematonta ranskalaisruokaa sävytettynä aasiatwistillä. Miam miam!
