Lukeminen kannattaa aina.

Uuden kielen oppiminen helpottuu lukemalla. Lukeminen ei ehkä alkuun ole helppoa, päinvastoin, se on tahmaista, takkuista ja hermoja raastavaa. Kaikkia sanoja ei ymmärrä: muutaman voi ehkä hypätä yli, mutta jossain kohtaa pitää joko hakea sanakirja tai luovuttaa. Yhtäkkiä homma kuitenkin helpottuu. Jonkun toisen tekemistä valmiista lauseista oppii lauserakenteita huomaamattaan. Yhtäkkiä alkaa ymmärtää kuulemaansa ja lukemaansa, ja innostuu. Haluaa lukea lisää.

Monen muun asian kanssa hermoilen ja tunnustaudun jopa perfektionistiksi. Kielten kanssa uskallan kuitenkin kylmäpäisesti heittäytyä puhumaan kieltä, josta tuskin tiedän kahta verbiä enempää. Kun osaa muutamaa eurooppalaista kieltä, voi ainakin yrittää vääntää jo osaamistaan sanoista toisen kielen muotoisia. Hymyllä ja haparoivalla paikalliskielellä voittaa yleensä hyvää palvelua.

Ruoanlaiton oppiminen helpottuu sekin lukemalla, katsomalla, kuuntelemalla ja yrittämällä itse. Alkuun se on tahmaista, takkuista ja hermoja raastavaa. Reseptit vilisevät hienoja sanoja, joita ei oikein voi hypätä yli, jos meinaa saada jotain aikaiseksi. Lukemalla pääsee kuitenkin jyvälle kokkauksen kieliopista; yhteensopivista mauista ja mittasuhteista. Hetken kuluttua oma pää alkaa ideoida ja ymmärtää. Lisäksi, tekstintäyteisessä maailmassa, ruokakirjat vievät meidät usein lapsenomaiseen kuvakirjamaailmaan, jossa voi selailla kuvia ihan lukemattakin. Nälkähän siinä tulee, mutta minkäs teet!

Pienestä sisälläni asuvasta kielipoliisista huolimatta olen sitä mieltä, että uuden kielen oppimisessa tärkeintä ei ole, että kaikki menee kirjojen ja kansien mukaan. Tärkeintä on kommunikoida ja haastaa itseään, oppia uutta. Sama pätee ruoanlaittoon. Homma on kuitenkin hitsin paljon helpompaa, jos omaa jonkun perustan, jolle luoda taidot. Ranskalaisen klassisen keittiön kieliopista pääsee hyvin alkuun kirjalla Ranskalaisen keittiön salaisuudet.

Kirja ei herätä sisäistä kokkia kuvillaan. Kansien väliin piiloutuu kuitenkin mitä upeimpia, mutta järjettömän yksinkertaisia reseptejä, joilla hurmaat vieraan kuin vieraan. Vaikkapa tämä Potage Parmentier eli purjo-perunakeitto (varoitin jo ensimmäisessä postissani, oma versioni ei ihan täysin ole kirjan mukainen):

450gr kuorittuja perunoita viipaleina
450gr purjoviipaleita/keltasipulia (itse käytän sekaisin molempia)
1 valkosipulin kynsi
2 l vettä
suolaa, pippuria
2 dl kermaa ja nokare voita
3rkl ruohosipulia

Keitä kasvikset pehmeäksi suolatussa vedessä kansi raollaan 50 minuuttia. Survo ne siivilän läpi, mausta. Ennen tarjoilua kuumenna keitto kiehumispisteeseen, sekoita joukkoon kerma ja nokare voita. Koristele ruohosipulilla. Testaa alkukeittona, ja laita vieraasi arvailemaan sisältöä. Kukaan ei arvaa, kuinka helpolla herkkuja saa aikaan!

Kotimme pursuaa kokkikirjoja. Niitä löytyy yläkerran kirjahyllystä, yöpöydiltä ja milloin mistäkin. Tärkeimmät on koottu keittiön läheisyyteen. Kirjojen lisäksi olen ruokalehtien suurkuluttaja. Oma pitkäaikainen suosikkini on Ruotsissa alun perin bongaamani Elle mat&vin. Lehteä löytää Stockalta, ja sen saa myös tilattua kotiin. Lehti toimii muuten samalla mieheni ruotsin oppikirjana: on paljon kivempaa oppia kieltä, kun saa lukea kielioppikirjan sijaan aiheesta, josta on kiinnostunut!

Loppuun vielä yksinkertaisen upea ranskisvinkki: Osta camembert. Ota kansi ja muoviosat pois. Pistele pinta haarukalla. Ripottele päälle tuoretta timjamia, pikkuriikkinen ripaus sokeria/hieman hunajaa ja loraus valkoviiniä (rosekin käy) niin, että pintaan jää pieni pinta viiniä. Paista uunin keskiosassa (200astetta) tai grillissä (hieman liekistä sivussa) kunnes juusto on kuumaa kauttaltaan. Tarjoa revityn maalaisleivän/patongin kera. Unohda haarukat ja veitset. Ota pala revittyä leipää käteen, ja kaapaise sillä juuston keskeltä. Mums.