Yllätyksiä.

Olen Tukholman tyttö. Kaupunki omaa tärkeän paikan sydämessäni. Etäsuhteemme on kestänyt jo vuosia, ja kaupunki onnistuu joka tapaamisellamme yllättämään minut. Tapanani on aina neuvoa ystäväni pois perusturistikaduilta - löytämään Vasastan, Östermalm ja muut kaupunginosat. Tällä kertaa kuitenkin löysin jotain uutta Gamla Stanin ytimestä.

Pubologi tarjoaa vierailijoilleen eri kokoisia menyitä. Viime tingassa tehty varaus antoi mahdollisuuden pienimpään Small-kokonaisuuteen. Makumatka oli kuitenkin henkeäsalpaava! Meny ei kerro kaikkea - oikeastaan se on vain pieni aavistus siitä, mitä haarukallinen tuo suuhun.

Tullessa meidät istutettiin pitkän korkean puisen pöydän ääreen. Kunkin ruokailijan kohdalla on pöydässä laatikko, ja pöydän pinnalla lasia, josta näkee laatikkoon. Lasin läpi näkyy (ja laatikosta löytyy) valitsemasi meny, ottimia ja lautasliinoja. Uuden annoksen saapuessa nappaat vain laatikosta uudet ottimet makumatkan jatkamiseksi.


Olen vieläkin mykistynyt mauista. Oli alkupaloja. Oli graavattua turskaa. Tartaria. Ankkaa. Tässä muutamia makupaloja silmille:

Ja sitten oli se jälkiruoka. Yleensä jälkiruoka on minulle aterian vähiten innostava kohta. Vatsa on joko liian täynnä tai suu on uusiin makuihin turtunut. Toisin kävi. Katsoin eteeni asetettua kulhoa, jossa lojui ison näköinen pallo jotain vaniljajäätelön näköistä. Ilmalta tuntuvan vaniljakastikkeen alta paljastui raikasta sorbettia, inkiväärikaramellia, pieniä hiivaisia omenan paloja.. ja ilmaa ilmaa ilmaa! Katsoin ystävääni ja näin saman ihmetyksen hänen kasvoillaan. Suussa oli meneillään jonkin sortin pirskeet. Lopputulos:

Sthlm. Pubologi. Keittiön puolelta löytyy suosittu kahden hengen Köksbordet, jonka ruokailijat pääsevät ruoan lisäksi nauttimaan kokkien tekniikoista. Tällä kertaa se oli jo varattu.

Ruokalehtien sivujen välissä

Aika moni ruoasta intoileva tilaa, ostaa tai selailee ruokalehtiä ideoita hakien. Kirjoja tulee hamstrattua kotihyllyihin silloin tällöin tai ainakin useasti. Lehtiä ja kirjoja selatessa tulee nälkä. Mielessä vilahtelee ajatuksia siitä, miten ensi kerralla voisikin tehdä tätä ja tässähän sitten olisi hyvä idea illanistujaisiin.

MUTTA: Montako kertaa homma jää selailun tasolle ja lehteen/kirjaan huolella valitut reseptit testaamatta? Kuinka usein pohdit, että aina tulee tehtyä samoja vanhoja ruokia kerta kerran jälkeen, eikä ikinä mitään uutta?

Hmm. Aika usein? Jonkun kerran, ehkä toisenkin?

Omat lehtisuosikkini ovat kotimainen GLORIAN ruoka&viini sekä naapurimaan ELLE Mat&Vin ja Mat&Vänner. Koska kotoa löytyy lukematon (!) määrä ruokalehtiä päätin, että uuden lehden saapuessa teen lehdestä vähintään neljä eri reseptiä. Ehkä olisi aika napata muutama kaapissa lojuva lehti tai kirja uudelleen ihmeteltäväksi?

Siispä: tilaa tai osta lehti. Tai nappaa arkistosta yksi käsittelyyn. Selaile ensin. Lue sitten. Valitse reseptit. Mene kauppaan. Löydä uusia makuja. Siitä jos jostain harmaa arki saa uusia sävyjä. Älä tee asiasta liian vaikeaa: valitse ainakin alkuun reseptejä, joiden takia et joudu hakemaan kaupasta ihan koko repertuaaria.

PiparPeppar piristi perheen lenssukautta uusimman Glorian resepteillä. Kannesta japanilaisia donburi-kulhoja ja sisäsivuilta rapukakkuja nuudelisalaatin kera.

Aion ainakin vielä testata samasta lehdestä talvikeleihin täydellisiä erilaisia patoja ja Selina Vienolan täydellistä suklaakakkua. Niin että löytyisi niitä uusia helppoja herkkuja, eikä aina tulisi valittua sitä samaa vanhaa.

Ps. Kivoja ideoita blogimaailmasta: Lassen reseptit