Olen Tukholman tyttö. Kaupunki omaa tärkeän paikan sydämessäni. Etäsuhteemme on kestänyt jo vuosia, ja kaupunki onnistuu joka tapaamisellamme yllättämään minut. Tapanani on aina neuvoa ystäväni pois perusturistikaduilta - löytämään Vasastan, Östermalm ja muut kaupunginosat. Tällä kertaa kuitenkin löysin jotain uutta Gamla Stanin ytimestä.
Pubologi tarjoaa vierailijoilleen eri kokoisia menyitä. Viime tingassa tehty varaus antoi mahdollisuuden pienimpään Small-kokonaisuuteen. Makumatka oli kuitenkin henkeäsalpaava! Meny ei kerro kaikkea - oikeastaan se on vain pieni aavistus siitä, mitä haarukallinen tuo suuhun.
Tullessa meidät istutettiin pitkän korkean puisen pöydän ääreen. Kunkin ruokailijan kohdalla on pöydässä laatikko, ja pöydän pinnalla lasia, josta näkee laatikkoon. Lasin läpi näkyy (ja laatikosta löytyy) valitsemasi meny, ottimia ja lautasliinoja. Uuden annoksen saapuessa nappaat vain laatikosta uudet ottimet makumatkan jatkamiseksi.
Olen vieläkin mykistynyt mauista. Oli alkupaloja. Oli graavattua turskaa. Tartaria. Ankkaa. Tässä muutamia makupaloja silmille:
Ja sitten oli se jälkiruoka. Yleensä jälkiruoka on minulle aterian vähiten innostava kohta. Vatsa on joko liian täynnä tai suu on uusiin makuihin turtunut. Toisin kävi. Katsoin eteeni asetettua kulhoa, jossa lojui ison näköinen pallo jotain vaniljajäätelön näköistä. Ilmalta tuntuvan vaniljakastikkeen alta paljastui raikasta sorbettia, inkiväärikaramellia, pieniä hiivaisia omenan paloja.. ja ilmaa ilmaa ilmaa! Katsoin ystävääni ja näin saman ihmetyksen hänen kasvoillaan. Suussa oli meneillään jonkin sortin pirskeet. Lopputulos:
Sthlm. Pubologi. Keittiön puolelta löytyy suosittu kahden hengen Köksbordet, jonka ruokailijat pääsevät ruoan lisäksi nauttimaan kokkien tekniikoista. Tällä kertaa se oli jo varattu.
