Ruokalehtien sivujen välissä

Aika moni ruoasta intoileva tilaa, ostaa tai selailee ruokalehtiä ideoita hakien. Kirjoja tulee hamstrattua kotihyllyihin silloin tällöin tai ainakin useasti. Lehtiä ja kirjoja selatessa tulee nälkä. Mielessä vilahtelee ajatuksia siitä, miten ensi kerralla voisikin tehdä tätä ja tässähän sitten olisi hyvä idea illanistujaisiin.

MUTTA: Montako kertaa homma jää selailun tasolle ja lehteen/kirjaan huolella valitut reseptit testaamatta? Kuinka usein pohdit, että aina tulee tehtyä samoja vanhoja ruokia kerta kerran jälkeen, eikä ikinä mitään uutta?

Hmm. Aika usein? Jonkun kerran, ehkä toisenkin?

Omat lehtisuosikkini ovat kotimainen GLORIAN ruoka&viini sekä naapurimaan ELLE Mat&Vin ja Mat&Vänner. Koska kotoa löytyy lukematon (!) määrä ruokalehtiä päätin, että uuden lehden saapuessa teen lehdestä vähintään neljä eri reseptiä. Ehkä olisi aika napata muutama kaapissa lojuva lehti tai kirja uudelleen ihmeteltäväksi?

Siispä: tilaa tai osta lehti. Tai nappaa arkistosta yksi käsittelyyn. Selaile ensin. Lue sitten. Valitse reseptit. Mene kauppaan. Löydä uusia makuja. Siitä jos jostain harmaa arki saa uusia sävyjä. Älä tee asiasta liian vaikeaa: valitse ainakin alkuun reseptejä, joiden takia et joudu hakemaan kaupasta ihan koko repertuaaria.

PiparPeppar piristi perheen lenssukautta uusimman Glorian resepteillä. Kannesta japanilaisia donburi-kulhoja ja sisäsivuilta rapukakkuja nuudelisalaatin kera.

Aion ainakin vielä testata samasta lehdestä talvikeleihin täydellisiä erilaisia patoja ja Selina Vienolan täydellistä suklaakakkua. Niin että löytyisi niitä uusia helppoja herkkuja, eikä aina tulisi valittua sitä samaa vanhaa.

Ps. Kivoja ideoita blogimaailmasta: Lassen reseptit

Oi Huber.

Noh, se viikonloppu tuntui menevän alamäkeä ja lujaa. Koska PiparPeppar on ruoka- eikä tilitysblogi, tiivistän jutun juuren näin: Lopulta löysin itseni tekemästä joululahjaostoksia viime tingassa Tampereelta. Suuri kiittäminen on rakasta paikallisytävääni, joka vinkkasi minut suoraan Aleksis Kiven kadulle, Keskus- ja Laukontorin väliselle osuudelle. Tampereella lyhyen ajan asuessani kadunpätkällä oli muistaakseni noin suurin piirtein yksi kebabmesta, mutta tänä päivänä sinne ovat tiensä löytäneet lukuisat sisutus- ja vaateliikkeet sekä Ravinteli Huber. Oi, Huber.

Tehtyäni jouluostokset yllättävänkin nopeasti tajusin nälän kurnivan vatsassa. Edessäni oli Ravinteli Huber, ja astelin ovesta sisään.
Sisälle päästyäni minut otti hoiviinsa mielettömän palveluasenteen omaava henkilökunta. Kun kädessäni oli lasi kuplivaa ja lupaavan näköinen lista, olin jo stressin tavoittamattomissa.

Huberin lista koostuu lihasta, mutta seurueen kasvisruokailijan takia käyntiä ei kannata jättää väliin - lista joustaa vegellekin.

Lihasta on käytetty niin niitä parempia kuin vähän vieraampiakin osia. Valitsin tarjoilijan suosituksesta itselleni maistelulautasen, jolta löytyi hyvin marmoroituneen ulkofileen lisäksi naudan sydäntä, häntää, kylkeä sekä possun kylkeä. Kylkeen lasi tarjoilijan suosittamaa punaviiniä sekä (tottakai!) piparjuurivoita ja tomaattisalaattia. Valinta lautasen parhaasta palasta jää possun kyljen ja härän hännän välille. Muutkin makupalat veivät kielen mennessään.

Lopputulos: sain ostokset suoritettua ennätysajassa, ja vatsani täyteen. Bonuksena sain hitsin hyvän mielen Huberin henkilökunnan ansiosta.
Ja mitä tulee siihen, että erinäiset omituiset ruhonosat pelottavat? Unohda ajatuksesi ja keskity makuun. Se on paitsi maukasta, myös ekologisempaa lihan syöntiä. Ei sitä joka päivä tarvitse lihaa syödä. Ravinteli Huberissa tosin kannattaa.