Piipahdin viikonloppuna Ahvenanmaalla. Åh-la-landilla on tärkeä paikka sydämessäni - niin kuin edellisen tekstin brunssillakin: arvatkaapa vain, kuinka leveä hymy on brunssaillessani Affenanmaalla! Ensimmäinen pysähdyspaikkani Maarianhaminassa on aina Bagarstugan, jonka paikallista pannukakkua luumuhillon ja lumimuusin (eli kermavaahdon) kera ON saatava. Paikka on pieni, ja väkeä riittää aina jonoksi asti. Jono ei edes kulje kovin nopeasti, mutta se saattaa johtua siitä, että hyllyillä notkuvat jättimäiset kakkupalat tuottavat asiakkaille valinnanvaikeutta! Paikka saa PiparPepparilta kiitosta myös hyvästä teevalikoimasta ja tunnelmallisista teemukeista.
Tavallisesti kaupungissa ollessani pyörähdän lounaalla tai illallisella Indigossa. Keskustan läheisyydestä löytyy myös telkkarista tutun Michael Björklundin hieman erilainen pizzeria, Pub Niska. Niskan plåtbrödit eli peltileivät (=pizzat) ovat H-Y-V-I-Ä. Plåtbröd on muuttunut elämässäni hieman arkisemmaksi (muttei tylsemmäksi!) ilmiöksi Pub Niskan löydettyä tiensä Turun läntiseen jokirantaan Kristiinankadun alkumetreille.
Tällä kertaa herkuttelukeikka mökkeilyn lomassa suuntautui Micken Smakbyn -ravintolaan (www.smakbyn.ax). Smakbyn sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta, Kastelholman linnoituksen kupeessa. Matka taittuu sujuvasti autolla tai taksilla, mikä ettei myös fillaroiden tai bussilla. Smakbyn on avattu vuodenvaihteen tienoilla, ja sen perusajatuksena on tarjota aina jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa. Niinhän siinä sitten kävi, että pöytään kannetut herkut, palvelu ja ympäristö täyttivät tämän perusajatuksen herkkusuun mittojen mukaisesti! Pääkokkia itseään ei tällä kertaa näkynyt, mutta moni tuttuni on hänet paikalta bongannut.
Juomista: Ravintolan suositusviinejä ei ole koskaan läiskitty listaan satunnaisesti – suositettu juoma todennäköisimmin antaa vielä ruoallekin sen ylimääräisen ”jonkin”, joka vetää onnesta soikeaksi. Lisäksi ravintola (ainakin hyvä sellainen) on upea paikka testata uutta - avartaa maailmaa.
Olin äärimmäisen onnellinen siitä, että talon listalle oli löytynyt Italian Valdobbiadenen kuohuva. Minulla ei ole mitään cavaa (tai muutakaan kuivaa kuplivaa!) vastaan, mutta tämän Italian pienen alueen kuohareita on mielestäni liian vähän tarjolla Alkossa ja ravintoloissa – ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon eri cavoja hyllyt ovat pullollaan! Toinen iloinen yllätys oli pääruoan kanssa nauttimani talon oma puolikuiva omenaviini. Ei, ei ole kyse mistään perinteisen marjaisasta ja hiivaisesta viinistä, vaan hyvinkin lähelle rypäleviiniä saadusta juomasta. Erityiseen loistoon juoma pääsi ruoan kanssa!
Paikasta: Paikka yllätti koollaan. Rustiikkinen ja rapea, mutta samalla valoisa ja avara tila loi tunnelmaa. Elämän ei aina tarvitse olla niin justiinsa, ja pidin siksi erityisesti siitä, että pöytien ympäriltä löytyi erilaisia tuoleja, ja salin keskeltä salonkikalusteet. Tila sopisi myös upeaksi häätilaksi! Erityisesti ihastuin avoimeen keittiöön ja katon mahtaviin lamppuihin. Ravintolan yhteydessä oli myös pieni mukava puoti tuliaisia ajatellen. Miltä kuulostaisi Micken pitämä kokkikurssi tai kierros tislaamossa? Lapsille paikassa järjestetään myös ohjelmaa, ja ravintolavieraiden joukossa oli positiivisen paljon pieniä herkkusuita!
Kaiken kaikkiaan: puhdas pohjoismainen maanläheinen makumaailma jätti jälkensä.
Palaan Smakbyhyn heti bums ja pian.
Arvosanaksi MUMS eli kerrassaan palaamisen arvoinen paikka!
