Oma rapu, paras rapu

Eräissä rapujuhlissa tehtäväkseni osui keksiä rapuaiheinen viisaus. Siitä viisaudesta siis aloitus tähän tekstiin. Ravustuskausi alkoi männä sunnuntaina keskipäivän aikaan, ja sukulaiseni olivat aloittaneet ravustukseen tarvittavien kalojen pyytämisen heti aamulla. Rapumerrat olivat vedessä samoin tein kauden alkaessa. Näin meillä. Ei siis ihme, että pidän pimenevien kesäiltojen rapujuhlia yhtenä vuoden kohokohdista. Ravustuksen voi onneksi hyvin suunnata myös halleihin tai kauppojen pakastealtaalle, jos viitseliäisyys tai mahdollisuudet eivät riitä mertojen laskuun.

On rapujuhlia ja sitten on Rapujuhlia. Itselleni jo pelkkä rapujen läsnäolo tekee juhlan, joten hattujen ja muiden tilpehöörien kanssa hössöttäminen tai pitkän kaavan mukaan juhliminen ei ole pakollista. Kunhan saa sitruunaviipaleen (ja ehkäpä muutaman mustaherukan lehden) vesikippoon, jotta sormilla syöminen ei jää hajumuistoksi pitemmäksi aikaa, on matka jo hyvällä mallilla. Kylkeen palanen leipää ja voita.

En tosin pistä pahakseni niistä Rapujuhlistakaan. Kerääntyminen landelle hurttihuumorisen porukan kesken jo aamupäivästä luo mukavasti tunnelmaa. Lounaaksi vedetään ruokaisa keitto, jotta illan valmisteluissa nälkä ei pääse yllättämään. Jossain välissä saunotaan ja valmistellaan jälkkäri sekä mössöt. Jos ravut on hankittu pakasteversiona, on erittäin todennäköistä, että joudun paketin kera höyryävään suihkuun sulatushommiin, vaikka paketti oli otettu ihan ohjeiden mukaan pakkasesta sulamaan. Joku koristelee pöydän. Jossain vaiheessa iltaa istahdetaan pöydän ääreen, lauletaan, nauretaan, lauletaan lisää, leikitään, lauletaan… niin, ja syödään. Niitä rapuja, jotka saatiin kuin saatiinkin pöytäkuntoon. Yöllä käydään vielä laulamassa laiturilla. Aamulla nauretaan lisää.

Jaa mitkä mössöt? Ne, millä suu pidetään tyytyväisenä rapujen avauksen lomassa ja/tai rapujen mahdollisesti loppuessa. Niiden avulla myös rapujasyömättömät osallistujat pysyvät tyytyväisenä. Olen mössömestari. Jossain päin länsirannikkoa mössö tunnetaan nimellä smäsä. Ruotsiksi sama vääntyy sanalla röra. Hyvän mössön saa aikaan, kun ymmärtää sekoittaa kermaviilin/majon sekaan jotain hapanta (sitruunaa, lirauksen etikkaa), vähän makeaa (sokeria, hunajaa, persikkaa) ja himppusen suolaa (mädin, savukalan tai suolan muodossa). Miksei ripauksen jotain vihreääkin. Mössötän mössöistä lisää tulevaisuudessa, mutta tässä nopea mössöohje:

Lämminsavulohta, hienonnettua thaibasilikaa tai minttua, kermaviiliä, truuttaus majoa, lusikallinen hunajadijon-sinappia, miniliraus väkiviinaetikkaa, hyppysellinen sokeria, liraus sitruunamehua, mausta suolalla ja valkopippurilla. Jos haluat vielä helpompaa, osta mätiä, smetanaa ja hienonna punasipuli. Tai juokse Stockan tiskille ja tilaa jokirapuaiolia. Tee vaikka kaikki kolme. Rapuallergikoille tai muuten vain rapu- muttei rapujuhlavastaisille oiva versio syntyy kinkusta ja paprikasta.

Rapujuhlat ovat välineurheilua. Rapuveitsien rinnalla suosin nykyään rapuneuloja. Äitini antoi lahjaksi nämä suomalaisen innovoinnin tulokset, ja ilosanoma on levinnyt myös ystäville. Hinta pyörii kympin huitteissa per neula. Neuloja (niinkuin veitsiäkin) voi hyvin varata pöytään vaikkapa vain muutamankin, jos ei viitsi investoida kaikille omaa. Jos et halua investoida ollenkaan, kysy lainaan ystäviltä!

Eivätpä neulat olleet muuten turhat vähän isompienkaan rapuserkkujen eli hummereiden syönnissä. Ja siitäpä tämän kerran resepti! Ohje on Grillimestari –kirjan mukaan neljälle, mutta myös puolikkaalla annoksella ruokkii neljä pienten oheistarvikkeiden kera. Resepti tuo hummerin oman maun upealla tavalla esille. Jos käytät pakastehummeria, muista ottaa ne sulamaan ajoissa (ettei käy niin kuin allekirjoittaneella usein pakasterapujuhlissa)!

Hummerinpyrstöä sitruunankuorella maustetun voin kera (4 annosta)
125g suolatonta voita
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1rkl salottisipulia hienonnettuna
1rkl tuoretta rakuunaa silputtuna
1 sitruunankuori raastettuna
sormisuolaa
8 metalli- tai puuvarrasta
8 hummerinpyrstöä

Sulata voi pienessä paistokasarissa matalalla lämmöllä. Sekoita siihen sipulit, sitruunankuori ja rakuuna. Ota kasari pois levyltä, lisää suola ja laita voiseos sivuun odottamaan. Leikkaa kunkin pyrstön sisäkuori irti, jätä ulkokuori kiinni. Pujota varras kunkin pyrstön läpi pituussuunnassa. Asetan pyrstöt lihapuoli grilliä kohti ritilälle ja grillaa noin 3 minuuttia. Käännä vartaat ja lusikoi noin puolet maustevoista kullekin pyrstölle. Grillaa noin 4-5 minuuttia kunnes pyrstöliha on kermanvalkeaa. Poista pyrstöt vartaista, lusikoi loput maustevoista pyrstöille ja tarjoile heti sitruunanlohkojen ja rapean leivän kera. Osta vaaleaa maalaisleipää (mieluiten hapanjuureen leivottua!): paahda leipiä grillissä ja sivele sen jälkeen halkaistulla valkosipulin kynnellä. Voittaa muuten perinteisen paahtiksen myös rapujuhlilla. Vaikkei siinä paahtiksessakaan vikaa ole, jos on rapua päällä. Tai mössöä.

Rapurallaa!

Åh-la-land & Smakbyn

Piipahdin viikonloppuna Ahvenanmaalla. Åh-la-landilla on tärkeä paikka sydämessäni - niin kuin edellisen tekstin brunssillakin: arvatkaapa vain, kuinka leveä hymy on brunssaillessani Affenanmaalla! Ensimmäinen pysähdyspaikkani Maarianhaminassa on aina Bagarstugan, jonka paikallista pannukakkua luumuhillon ja lumimuusin (eli kermavaahdon) kera ON saatava. Paikka on pieni, ja väkeä riittää aina jonoksi asti. Jono ei edes kulje kovin nopeasti, mutta se saattaa johtua siitä, että hyllyillä notkuvat jättimäiset kakkupalat tuottavat asiakkaille valinnanvaikeutta! Paikka saa PiparPepparilta kiitosta myös hyvästä teevalikoimasta ja tunnelmallisista teemukeista.

Tavallisesti kaupungissa ollessani pyörähdän lounaalla tai illallisella Indigossa. Keskustan läheisyydestä löytyy myös telkkarista tutun Michael Björklundin hieman erilainen pizzeria, Pub Niska. Niskan plåtbrödit eli peltileivät (=pizzat) ovat H-Y-V-I-Ä. Plåtbröd on muuttunut elämässäni hieman arkisemmaksi (muttei tylsemmäksi!) ilmiöksi Pub Niskan löydettyä tiensä Turun läntiseen jokirantaan Kristiinankadun alkumetreille.

Lähiruoka (närproducerat) on Ahvenanmaalla aina lähellä (härproducerat). Jos ajelet pitkin saariteitä, saatat törmätä perunakärryyn, jossa paikallinen tilanomistaja kauppaa pottujansa. Purkista löytyy vaihtorahoja, jos sopivaa seteliä tai kolikkoa ei ole taskussa. Syksyllä maakunnassa järjestetään tilaviikonloppu, jolloin paikalliset tilat avaavat ovensa ihmeteltäväksi ja myyvät tuotteitaan suoraan tilalta. Eikä tiloille mahdotonta ole muutenkaan päästä ihmettelemään, kun vain uskaltaa kysyä!




Tällä kertaa herkuttelukeikka mökkeilyn lomassa suuntautui Micken Smakbyn -ravintolaan (www.smakbyn.ax). Smakbyn sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta, Kastelholman linnoituksen kupeessa. Matka taittuu sujuvasti autolla tai taksilla, mikä ettei myös fillaroiden tai bussilla. Smakbyn on avattu vuodenvaihteen tienoilla, ja sen perusajatuksena on tarjota aina jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa. Niinhän siinä sitten kävi, että pöytään kannetut herkut, palvelu ja ympäristö täyttivät tämän perusajatuksen herkkusuun mittojen mukaisesti! Pääkokkia itseään ei tällä kertaa näkynyt, mutta moni tuttuni on hänet paikalta bongannut.

Ruoasta: Kokin tervehdyksenä saimme kukkakaalikeiton espressokupissa. Keiton täyteläisyyttä ei olisi voinut paremmaksi saada! Alkuruoista valitsin siikaa moussena ja tartarina rapean limpun kera. Limppu osoittautui rapeaksi muruversioksi ja täydensi upeasti siikatartarin, siikamoussen, siianmädin ja punasipulin yhdistelmää.

Oikeastaan olin ajatellut syödä lammasta, Ahvenanmaa ja lampaat kun kulkevat aikalailla yhdessä. Päädyin kuitenkin kasvisvaihtoehtoon, eikä hullusti käynyt! Kauden kasvikset, kastike ja upeat, päältä rapeat ja sisältä silkkiset peruna-maa-artisokkakroketit saivat hymyn huulille. Lammasannos löytyi illallisseurani lautaselta, ja se näytti (ja maistui!) myös todella makoisalta ja yrttiseltä. Hinnoittelu oli rakennettu metkasti siten, että kolmen ruokalajin hinta oli 47€, kahden 37€ ja yhden 28€.

Juomista: Ravintolan suositusviinejä ei ole koskaan läiskitty listaan satunnaisesti – suositettu juoma todennäköisimmin antaa vielä ruoallekin sen ylimääräisen ”jonkin”, joka vetää onnesta soikeaksi. Lisäksi ravintola (ainakin hyvä sellainen) on upea paikka testata uutta - avartaa maailmaa.

Olin äärimmäisen onnellinen siitä, että talon listalle oli löytynyt Italian Valdobbiadenen kuohuva. Minulla ei ole mitään cavaa (tai muutakaan kuivaa kuplivaa!) vastaan, mutta tämän Italian pienen alueen kuohareita on mielestäni liian vähän tarjolla Alkossa ja ravintoloissa – ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon eri cavoja hyllyt ovat pullollaan! Toinen iloinen yllätys oli pääruoan kanssa nauttimani talon oma puolikuiva omenaviini. Ei, ei ole kyse mistään perinteisen marjaisasta ja hiivaisesta viinistä, vaan hyvinkin lähelle rypäleviiniä saadusta juomasta. Erityiseen loistoon juoma pääsi ruoan kanssa!

Paikasta: Paikka yllätti koollaan. Rustiikkinen ja rapea, mutta samalla valoisa ja avara tila loi tunnelmaa. Elämän ei aina tarvitse olla niin justiinsa, ja pidin siksi erityisesti siitä, että pöytien ympäriltä löytyi erilaisia tuoleja, ja salin keskeltä salonkikalusteet. Tila sopisi myös upeaksi häätilaksi! Erityisesti ihastuin avoimeen keittiöön ja katon mahtaviin lamppuihin. Ravintolan yhteydessä oli myös pieni mukava puoti tuliaisia ajatellen. Miltä kuulostaisi Micken pitämä kokkikurssi tai kierros tislaamossa? Lapsille paikassa järjestetään myös ohjelmaa, ja ravintolavieraiden joukossa oli positiivisen paljon pieniä herkkusuita!

Kaiken kaikkiaan: puhdas pohjoismainen maanläheinen makumaailma jätti jälkensä.
Palaan Smakbyhyn heti bums ja pian.
Arvosanaksi MUMS eli kerrassaan palaamisen arvoinen paikka!

Brunch!

Aamiaisen ja lounaan välimuoto brunssi omaa vakaan sijan herkkusuun sydämessä. Vaikka hyvä ruoka on hyvää ja herkut herkkuja miten vain nautittuna, on brunssi parasta juuri siksi, että se kokoaa yhteen ystäviä: kyse voi olla juhlien jälkeisestä aamusta tai rauhallisena vapaapäivänä ystävien yhteisestä hetkestä. Brunssilla on lupa venahtaa: mikäs sen mukavampaa, kun hyvän seuran lisäksi myös ruoka on hyvää!

Turun brunssitarjonta lisääntyy koko ajan: osuessasi jokirannan, Tuomiokirkko- ja Aurasiltojen sekä Linnankadun välimaastoon omaat jo monta vaihtoehtoa. Lauantaina kannattaa suunnata Itäisen jokirannan Aula Cafén jazzbrunssille. Sunnuntaina valikoimaa löytyy Aulan lisäksi esimerkiksi Blankosta, Roccasta ja Fontanasta. Monia kehuja saanut hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevan Logomon brunssi on omalla testilistallani seuraavana vuorossa.

Turun brunssit perustuvat (ainakin pääosin) seisovaan pöytään. Ihastuin kesäreissulla Lausannessa L’esquissen (www.lesquisse.ch) brunssiin: pöytään kannetaan leivät, makeat leivät, marmeladit, teet, kahvit ja mehut. Tämän jälkeen kukin valitsee listalta yhden tai useamman brunssilautasen sekä haluamiaan lisukkeita. Vaihtoehdoista kolme näkyy alla kuvassa: omani savulohibagelilla, muiden pannukakuilla tai pavuilla ja pekonilla varustettuina. Juhlan ja ystävien kunniaksi pöytään kannettiin kuohuvaa ja valitsin vielä jälkiruoaksi mansikkaisen jugurttimoussen. Jos siis eksyt Lausanneen, suuntaa yläkaupungissa sijaitsevaan L´Esquisseen. Toinen herkkubrunssi löytyy Lausannessa Café de Grancysta (www.cafedegrancy.ch), joka löytyy kaupungin rautatieaseman eteläpuolelta.

Ravintolavisiittien rinnalla olen erityisesti DIY -brunssien kannattaja. Brunssin voi valmistaa kokonaan itse tai kokoontua ystävien kesken brunssinyyttäreille. Omien lukioystävieni joukko kokoontuu perinteisesti helatorstaisin herkuttelemaan puistoon ohikulkijoiden ihmeteltäväksi. Jos keli on sateinen, toimii jonkun olohuoneen lattia puistonamme. Kokkaustaitomme ovat kehittyneet tradition aloittamisvuosista, mutta siitä huolimatta piknikbrunssilla on oltava sen yhden tekemä kakku, yhden croissantit, yhden mozzarellapiirakka ja niin edelleen.

Vaikka brunssi harvemmin jää kevyeksi, ei etiketin mukaan yksittäinen ruokalaji saisi vaikuttaa pääruoalta. Samapa se kyllä minulle on, jos joku haluaa syödä lihapataa brunssilla! Oman unelmabrunssini kattauksesta löytyy taustalta rauhallista mutta rytmikästä musiikkia ja ympäriltä ystävien seuraa. En pistä pahakseni, jos näkyvillä on Stockan jokirapuaiolia. Vaikka peräänkuulutan ruoan itse valmistamista, on tässä sellainen herkku, jonka haen tiskiltä. Viime aikoina olemme mieheni kanssa opetelleet uppomunien ja oikeaoppisen ranskalaisen omeletin tekemistä. Viittaan jälleen kerran aiemmassa tekstissäni esittelemääni ranskiskirjaan: siitä on apua myös brunssitaitoihin!

Herkkujen joukossa saa mieluusti olla ”jotain munaisaa, jotain makeaa, jotain suolaista ja jotain kuplivaa”! Perinteisen äijämäisen munat ja pekoni –setin vaihtoehdoksi suosittelen kokeilemaan seuraavaa reseptiä:

Filonyytit

Voitele öljyllä muffinssivuoat (mielellään isot, mutta pienetkin käyvät). Levitä kuhunkin vuokaan muutama filotaikinaneliö (penslaa levyjen välit öljyllä) ja niiden päälle parmankinkkusiivut ristikkäin. Leikkaa taleggiojuusto pieniin kuutioihin. Laita kuutioita vuokiin muutama/vuoka. Riko varovasti yksi muna/vuoka, pidä keltuainen ehjänä. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista uunin keskiosassa 180’C kunnes muna on toivomasi kypsyinen. Jos taleggiota ei löydy, korvaa se pehmeällä valkohomejuustolla!

Lättyjen ja pannukakkujen lisäksi makeus löytyy hedelmistä, mehuista, leivoksista ja kakuista. Pidemmän kaavan mukaisista herkkukakuista aion mutustella erillisen tekstin ensi viikolla. Kiireessä tai laiskottaessa voit loihtia raparperipiiloja voitaikinasta:

Raparperinyytit

Kuumenna uuni 210 asteeseen. Levitä ohuemmaksi kaulitut voitaikinaruudut muffinssivuokiin. Lusikoi pohjalle kunnon nokare ricottaa, raparperia ja ruskeaa sokeria. Paista uunissa 10-15 minuuttia. Koristele sitruunankuorella, hunajalla ja tomusokerilla (voit myös sekoittaa joukkoon vaniljasokeria). Kuvassa samainen resepti marjaversiona. Tällöin kannattaa sekoittaa joukkoon jotain happamampaa marjaa leikkaamaan voitaikinan rasvaisuutta.

Lopuksi vielä tärkeimmät brunssivinkit! Älä hakeudu brunssille liian kylläisenä: jos ei ole nälkä, hanki se urheilemalla, touhuamalla, saunomalla tai odottamalla. Tai hakeudu brunssille hyvään seuraan odottelemaan nälän tuloa. Jos järjestät brunssin juhlien jälkeisenä päivänä, valitse kokattavaksi joko sellaista, minkä voit tehdä jo edellisenä päivänä tai vaihtoehtoisesti jotain helposti koottavaa. Sama helppouden periaate koskee myös niitä, jotka eivät iloitse ruoanlaitosta. Jos taas nautit ruoanlaitosta, varaa itsellesi aikaa kokkaukseen, jos se vain on mahdollista.

Teetpä ruoat ostaen, hosuen tai ajan kanssa, muista pysähtyä brunssin äärelle. Brunssi on parhaimmillaan kiireettömänä hetkenä keskellä päivää. Näin lomakauden vallitessa ei turhaan kannata säästää brunssia johonkin seuraavaan aamuun: miksi et sen sijaan aloittaisi juhlia herkuttelemalla ja nostamalla keskipäivän maljan ystävien kera?!

PiparPeppar suuntaa nyt Ahvenanmaalle. Luvassa on ainakin piipahdus Michael Björklundin Smakbyn ruokien luokse. Maistuvaa ja aurinkoista viikonloppua!